maanantai 3. kesäkuuta 2019

Kettumaisen kaunista









Inspiroiduin näistä satumaisista kettupinsseistä, jotka ostin tutultani Annalta joitakin päiviä sitten. Olisipa ihanaa osata maalata itsekin yhtä kauniisti! En osaa, joten otin pinsseistä sitten valokuvia, metsän tarjotessa kuviin upeita taustoja. Luin juuri muuten Annan fb-sivuilta, että pinssien muodot on tehty puujätteestä – hieno juttu!

Tämä ei ole yhteistyöpostaus, tykästyin näihin pinsseihin ja kuviinkin vain niin paljon, että halusin jakaa ne muillekin. Jos löydän jotain kaunista, mielelläni kerron siitä ihan omaksi ilokseni.



maanantai 20. toukokuuta 2019

Dear Forest

Into the woods I go
To forget my thoughts
and find my flow

Can I go further
I thought I should ask
Then a raven sings
and that's how I know


You accept me with open arms
and never ask a reason
You know it's The place for me
where the wood sorrels grow


Let me breathe your enchanting air
that fills my mind with gratitude
Let me sense the heavenly scents of yours
and see your children's glow

I close my eyes and smile for you
my Dear Forest
And I bless you 
for looking after my soul



Kuvat minusta: Pete

maanantai 6. toukokuuta 2019

Kevät väsyttää ja muita ajatuksia


  • Nyt sen vasta tajuan. Talven pimeys ei itseeni juuri vaikuta, tai en ainakaan huomaa sitä, mutta monena keväänä olen ollut ihan loppu. Opiskeluaikoina kesän pari ensimmäistä viikkoa menivät aina toipuessa kuluneesta vuodesta. Elän nytkin rytmissä, jolloin vuosi tavallaan alkaa syksyllä, joten ei kai ole ihmekään, että jossain alkaa keväällä tuntumaan. Ja nyt tuntuu fyysisenä väsymyksenä. Viikonloput ovat kivoja, sillä silloin ehtii nukkua päiväunet.

  • Vaikka nyt on aika hurja siitepölykevät ainakin koivun osalta, miulla on ollut ehkä helpompaa kuin viime vuonna. Katupölyn määrä oli silloin järkyttävä, hyvä jos pystyi hengittämään. Tänä vuonna ne ehdittiin siivota paremmin pois, tai ainakin tuntuu siltä. Mutta ehkä siitepölyaika osaltaan vaikuttaa myös kevätväsymykseen.

  • Katsoimme juuri Game of Thronesin neljännen jakson, ja tämä käy jo ihan liian jännittäväksi. Enää kaksi jaksoa tulossa..! En pidä siitä, että ohjelmassa on niin paljon pahuutta ja kamalia tapahtumia, mutta silti se on yksi lempisarjoistani. Kuten myös Vikings, jonka viimeistä kautta täytyy alkaa odotella, kun GoT loppuu. On edes jotain odotettavaa..

  • Sovimme erään lapsen kanssa haasteen, että kevätjuhlaan mennessä hän saa tehtyä spiraalin ja minä spagaatin. Olen joskus osannut molemmat, spagaatinkin molemminpäin, mutta vuosiin ei ole ollut toivoakaan. En siis tiedä, onko haasteen onnistuminen fyysisesti mahdollista, 3,5 viikossa. Nyt olen kuitenkin venytellyt neljänä päivänä putkeen, ja vaikken tavoitetta ihan saavuttaisikaan, toivon tästä jäävän tavan myös kevätjuhlan jälkeen. Olen nimittäin ihan kyllästynyt tähän rautakankimaiseen oloon.

  • Huomasin, että tuomissa on jo nuppuja, eli kohta saamme nauttia huumaavasta tuoksusta ulkona. Väsymyksestä huolimatta olen myös ulkoiluttanut kameraa vähän ahkerammin, sillä kevät saa kuvausinspiraationi syttymään. Vielä kun olisi se makro-objektiivi...

  • Lainasin kirjastosta pikalainana romaanin ja mietin, että ehdinköhän lukea sen seitsemässä päivässä. Joskus tällaiset tiukat aikarajat ovat hyviä, sillä silloin sitä aikaa jostain kummallisesti löytyy. Ehkä teenkin tänään fiksusti, ja menen jo kohta lukemaan ja siitä suoraan unten maille. 
"Me olemme kaikki yhtä. Luontoa ja meitä ei voi erottaa toisistaan, me olemme osa luontoa ja luonto on osa meitä. Olemme yhdessä osa kaikkeutta. Sydämemme sykkivät samaan tahtiin. Metsän hento kuiskaus, ukkosmyrsky, auringon säteet, täysikuun valo, lehtien havina, puron solina, aaltojen pauhu, kesäyön kauneus... kaikki löytyy meidän sisimmästämme. Jos se on hukassa, on aika löytää se uudelleen."

En voisi olla enempää samaa mieltä!