Enemmän kuvia

Kaksi viikkoa lomaa jäljellä. Jäljellä oleville viikonlopuille on jo sovittu menoa, eli "kotipäiviä" ei ole enää kovinkaan montaa, ennen kuin työt taas alkavat. Piti tehdä kaikenlaista kotonakin, mutta sen sijaan olen enimmäkseen lukenut kirjoja, kuunnellut Lauri Tähkää ja ollut ajatuksissani. Ajattelin, että niistä ajatuksista saisi jotain järkevää joskus tännekin, mutta nyt ei tunnu siltä, että jaksaisin tai edes osaisin kirjoittaa. Luen mielummin muiden tekstejä. Siksi aionkin taas unohtaa ajatuksen, että postauksessa pitäisi olla tekstiä, ja keskityn vain kuviin, silloin kun siltä tuntuu.

Röllejä ja menninkäisiä – lapsuuden nostalgiaa Haminan kesäteatterissa

Kautta likaisten varpaitteni! En varmastikaan ole ainut, kenelle tämä lausahdus on jäänyt mieleen lapsuudesta, kiitos Allu Tuppuraisen luoman Rölli-hahmon ja siitä tehdyn tv-sarjan. Sen verran aikaa on ehtinyt kulua, että paljon muuta en kyseisestä ohjelmasta muistakaan – paitsi tietysti pienen mökin metsässä, jossa Rölli asui.

Viime sunnuntaina pääsin vähän verestämään muistoja, kun menin katsomaan Haminan kesäteatterin Rölli ja metsänhenki -näytelmän. Vajaa puoli tuntia ennen esityksen alkua jonoa oli jo ehtinyt kertyä jonkun verran, mutta onneksi katsomossa riittää paikkoja!

Olen nähnyt Rölli ja metsänhenki -elokuvan silloin vajaat parikymmentä vuotta sitten, joten juoni oli ehtinyt jo mielestä haihtua. Lyhyesti kerrottuna röllit valtaavat menninkäisten kylän, mistä seuraa pahan voimien lisääntyminen Röllimetsässä. Hyvää ja pahaa mittaava vaaka kallistuu uhkaavasti, ja Röllillä ja Milli Menninkäisellä on edessään kiperä tehtävä saattaa vaaka jälleen tasapainoon. 

Tällaiselle lapsenmieliselle ja saduista innostuvalle henkilölle näytelmä sopi hyvin, pidin siitä kovasti. Lavastukseen ja puvustukseen oli käytetty selvästi aikaa ja vaivaa. Vallimiljöö toimi näytelmässä hienosti, samoin kuin vaa'an sijoittaminen ylös valleille, mikä sai sen tuntumaan vaikuttavammalta.

Päärooleissa olevat Jan Mykkänen (Rölli) ja Lotta Korhonen (Milli) suoriutuivat mielestäni tehtävästään mallikkaasti. Mykkänen on varmasti käyttänyt tovin jos toisenkin Röllin äänteiden ja (puhe)tyylin opetteluun ja omaksumiseen, sen verran uskottava hän oli roolissaan. Kokonaisuudessaan esiintyjiä on reilut kaksikymmentä, joista yksi on menninkäisiin kuuluva siskoni Mira, joka on muuten myös näissä tämän postauksen kuvissa.

Katsojien ikähaarukka näytti olevan aika laidasta laitaan, paljon oli tietenkin lapsia katsomassa. Voisin kuvitella, että rölliheimo, tai ainakin kovaääninen Isorölli, saattoi ihan pienimpiä vähän pelottaakin.

Vaikka kyseessä voisi ajatella olevan lastennäytelmä, kyllä aikuisetkin tuntuivat viihtyvän. Hyvän ja pahan tasapainottelun teema on ikiaikainen ja siksi aina ajankohtainen. Mikä edes on hyvää tai pahaa? Riippuu kai, kenen näkökulmasta katsoo. Näytelmän lopussa tiivistyy myös tärkeä sanoma siitä, että vaikka olemmekin erilaisia, ystävyys voi syntyä keiden välille tahansa, yli näennäisten rajojen.

Näytöksiä näyttäisi olevan elokuun alkuun asti, vielä on siis aikaa käydä moikkaamassa Röllimetsän väkeä Haminassa Ruutikellarin takana..! Väliaikoineen näytelmä kestää hieman päälle puolitoista tuntia. 

Siilin iltaretki

Jos harhautan sitä, ja tepsuttelen vaan nopeasti tänne puskaan.. Se luulee, että illan vierailu on jo ohi.

Ja sitten pyörin vähän aikaa metsässä ja kierrän herukkapensaiden välistä...

Oh no, busted..!!

Ei se kovin vaaralliselta näytä, jatkan matkaa.

No nyt loppui uskallus, ei kun takaisin! Ei vaan..

...kyllähän sinne puskien alle on päästävä! Vähän taitaa tuulla.

No mitäs asiaa siullakin nyt on? 

Tarviiko sitä nyt ihan piikit vasten piikkejä olla..?!

Ihme tyyppi tuokin, vaikka samalta se näyttää, kai.

No jos nyt saisin olla rauhassa.

Olipahan taas jännitystä kerrakseen...