Ajattelin, että tulisi olemaan rankkaa herätä kukonlaulun aikaan joka arkipäivä seuraava vuosi. Aikaisin herääminen taitaa kuitenkin sopia minulle. Ensimmäisen viikon aikana olen jopa herännyt muutamana päivänä itse vähän ennen herätyskellon soittoa. Edes nukkumaan meneminen klo 21-21.30 ei tuota ongelmia, vaan rankinta on iltapäiväväsymys. No, onhan tässä aikaa tottua.
Ja nämä aamut! Auringon edestä väistyvät pilvet, kimaltava aamukaste, kukan varressa nukkuva kimalainen. Vai nukkuiko se? Ainakin siltä näytti. Raikas ilma ja tyhjähköt kadut, juuri sopivan mittainen pieni hetki ottaa muutama kuva.
Voin jo kuvitella syysaamun sumuisen maiseman ja sen, kuinka tähdet talvella vielä loistavat kun lähden töihin.
Uskon tottuvani tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti