Isän luokse – ilmastonmuutos lapsen silmin

Olen viimeaikoina lukenut todella vähän romaaneja (tosin olen parhaillaan lukemassa Paulo Coelhon Alkemistia, viimeinkin!). Nyt syyslomalla päätin kuitenkin tarttua yhteen kirjaan, jonka olinkin aikonut lukea. Kyseessä on kirjailija Martti Linnan ensimmäinen lastenromaani Isän luokse. Teoksen teema, ilmastonmuutos, on kenties lastenkirjalle hieman epätyypillinen, mutta juuri siksi se vaikuttikin kiinnostavalta. Miten näinkin vakavan aiheen saisi soveltumaan lapsille suunnattuun kirjaan?

Kirjassa yhdeksänvuotias Katri saa Brasiliassa asuvalta isältään postitse Al Goren ilmastonmuutoksesta kertovan dokumenttielokuvan. Sen nähtyään Katri ymmärtää, että kyseessä on tärkeä asia, ja hän ei todellakaan aio jäädä toimettomaksi. Osansa valistuksesta ja erilaisista toimenpiteistä saavat niin koulu, perhe kuin naapuritkin. Ja Jumppanen, Katrin äidin uusi miesystävä, jota käy välillä melkein sääliksi – sen verran kireästi Katri häneen aluksi suhtautuu. Tämän enempää en ehkä juonesta kerro, etten paljasta liikaa.

Vakavasta aiheestaan huolimatta kirja oli itseasiassa aika hauska! Mielestäni tekstissä oli hyvin eläydytty lapsen tapaan ajatella ja puhua asioista. Ja se taito, kohderyhmän kieleen eläytyminen, onkin kirjailijalle (ja kenelle tahansa kirjoittajalle) erittäin tärkeä. Minulta ei kovin kauan mennyt tämän 175-sivuisen kirjan lukemiseen, kun halusin tietää, mitä kaikkea siinä vielä tapahtuukaan. Suosittelen! Vaikka kyseessä onkin lastenromaani, en näe mitään estettä sille, että vähän vanhemmatkin tämän lukisivat.

Pakko vielä mainita, että tuo kannen kuvitus on jotenkin erityisen onnistunut. Ensinnäkin se on todella hieno, ja toisekseen siitä löytyy kysymys, jota meidän kaikkien tulisi miettiä: mitä ihmettä pingviinit ja jääkarhut tekisivät vehreässä metsässä, ja kuinka voisimme niiden joutumisen sinne estää?

Pienistä puroista ja niin edelleen...