Pala sydämestäni jäi Pohjois-Karjalaan

Toukokuussa tein haavekirjeen kesälle. Yksi haaveista oli päästä mökille Rääkkylään, ja tämä toive toteutui heti muutaman tunnin päästä siitä, kun kesälomani alkoi. Ah, kesäloma kuulostaa jo itsessäänkin niin hyvältä, ja siihen vielä päälle mökkeilyä... Niin vähän riittää onneen, jälleen kerran. Oli virkistävää päästä heti loman alkuun vähän muihin ympyröihin useammaksi päiväksi.

Ajattelin aluksi jakaa täällä muutaman tunnelmakuvan, ja tehdä vielä pari muutakin postausta. Blogi on ollut hiljempaa, mutta eipä ole siis enää kauan!

Kivisalmen lavan juhannuskokko, jota ei tuulen vuoksi lopulta poltettukaan.

Isoisoisän tekemää kiviaitaa. Sammaloituneissa kiviaidoissa vain on sitä jotain..

Ainut onnistunut otos minusta kameran muistikortilla. Muissa kuvissa tarkennus meni kirjaimellisesti metsään. Onneksi puhelimesta löytyy kuvia.

Tiedätkö sen tunteen, kun joku paikka vain tuntuu tutulta ja kotoisalta? Sellaisen, jossa sydänkin hymyilee ja mieli rauhoittuu. Johtuneeko tuo tunne omista sukujuurista vai yksinkertaisesti siitä, että Pohjois-Karjalassa on äärettömän kaunista, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että pala sydäntäni asuu siellä peltojen ja metsien keskellä järven ympäröimänä. Yhteinen tarinamme saa toivottavasti jatkoa vielä tänä kesänä.