2020 – seikkailun vuosi ja muutosten vuosikymmen

Vaikka vuoden vaihtumisessa ei sinänsä mitään ihmeellistä olekaan, on sillä kuitenkin itselleni jonkinlainen henkinen merkitys. Ja kieltämättä olen iloinen siitä, että 2010-luku on nyt takanapäin, sillä kaikkien hyvien juttujen lisäksi se sisälsi monia vaikeita asioita ja vuosia. Pettymystä, luopumista, terveyshaasteita. En ole kuitenkaan katkera, vaan pohjimmiltani kiitollinen (vaikka se välillä vaikeaa onkin), sillä ilman tiettyjä kokemuksia en olisi nyt se henkilö, joka olen. Uskon siihen, että tiellemme tulee kaikenlaisia tilanteita, jotta voisimme kasvaa ihmisinä. Olenkin iloinen voidessani sanoa, että pidän itsestäni nyt kenties enemmän, kuin koskaan aiemmin elämässäni. Tunnen itseni paremmin, ja tiedän, mitkä asiat ovat minulle oikeasti merkityksellisiä. 

Tunnen, että 2020-luku tulee olemaan muutosten vuosikymmen. Hyvien muutosten. Pari viikkoa sitten töissä jokainen sai avata teekalenterista yhden luukun, jonka takaa paljastui erinimisiä teepusseja. Itse sain teen, jonka nimi oli Seikkailun kaipuu. Aika osuvaa, sillä jo pidempään on tuntunut, että kaipaisin elämään jonkinlaista muutosta – tyhjää taulupohjaa, jonka päälle maalata. Energia on vähän kuin seissyt paikoillaan, ja nyt sen on aika antaa ja alkaa virrata. 

Sanotaan, ettei muutos ole koskaan helppo. Haluan oppia ajattelemaan eri tavalla: muutos on juuri niin vaikea tai helppo, kuin sen ajattelee olevan. Jos jaettaisiin palkintoja syiden keksimiseksi sille, miksi jonkin asian muuttaminen on vaikeaa, olisin varmasti joskus saanut palkinnon. On helppo mennä eteenpäin niin, kuin on aiemminkin mennyt. Tehdä asioita, joita on aina tehnyt, tavalla, jolla on aina tehnyt. 

Äskettäin näin jossakin kuitenkin pysähdyttävän ajatuksen. Haluanko elää saman vuoden uudelleen joka ikinen vuosi? Periaatteessa, jos vuosi on ollut hyvä, miksipä ei. Mutta. Jos mielessä on kuitenkin ajatus siitä, että jotain muutakin voisi kokeilla, joskus sitä ajatusta on hyvä seurata. Sillä jos ei kokeile, ei voi tietää, mitä voisi elämäänsä saada. Ja jossain mielen perukoilla leijuisi joka tapauksessa se entä jos... En halua olla itse muutoksen suurin este. Aina voi kuitenkin palata takaisin vanhaan, ellei kyse ole peruuttamattomista muutoksista. 

Sen myönnän, että muutos on aina jollain tasolla pelottavaa ainakin aluksi, vaikka kyse olisikin hyvistä asioista. Onneksi se on myös innostavaa, ja positiivisella tavalla jännittävää. Huolen ja vastaamattomien kysymysten ei saa antaa painaa vaakakupissa enemmän, sillä juuri silloin sitä jämähtää täsmälleen siihen, missä on aina ollut.

Elämä on täynnä mahdollisuuksia, kun antaa itselleen luvan nähdä ja kokea. 

Rakkautta ja seikkailuja tulevaan vuoteesi!