Kolilla 7/2019 – kauniita maisemia ja vastatuulta monessakin mielessä

Ensimmäinen päivä

 Toinen päivä

Olipahan reissu, viime vuonna Kolilla nimittäin. Täälläkin olin ehtinyt monta kertaa mainita, että kyseinen kansallispuisto oli retkihaavelistani kärkipaikoilla, sillä olin viimeksi käynyt siellä alle vuoden ikäisenä. Muistikuvia paikasta ei siis ollut. Meidän oli tarkoitus tehdä kahden yön retki, mutta kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä. Ainakin nämä asiat jäivät retkestä mieleen:

1. Kolin kansallispuisto on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde, ja se sisältää paljon muutakin, kuin Ukko- ja Akka-Kolin päältä kuvattuja maisemia. Reittimme varrelle osui esimerkiksi niitty tai parikin, jotka olivat täynnä erilaisia, ihania luonnonkukkia.

2. Korkeuseroja ihan kiitettävän määrän sisältävä reitti on tällaiselle rapakuntoiselle aikamoinen suoritus, ainakin rinkan kanssa. Ja sittenhän vielä kävi niin, että toinen polveni tuli kipeäksi (mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan), ja se tuntui keljulta etenkin alamäissä.

3. Etenkin ensimmäisenä päivänä Suomen kesä antoi parastaan tuulella, tihkusateella ja reilulla kymmenen asteen lämpötilalla. 

4. Leiriydyimme noin kymmenen kilometrin päähän lähtöpisteestä Ylä-Murhin telttailualueelle, sillä oli jo ilta, emmekä olisi jaksaneet kävellä enää yhtään enempää. Onneksi kohta saisi ruokaa!

5. Kävipä sitten niinkin, että  ostamamme ylikallis retkiruoka ei soveltunutkaan minulle, vaan alahuuleni turposi tyylikkääseen botoxgonewrong-tyyliin. Olimme keskellä ei mitään, ja paniikki alkoi nostaa päätään. Entä jos reaktiosta tuleekin vakavampi? Sanoinko jo, ettei tuollaistakaan ollut ikinä ennen käynyt? Minulla on joitakin ristikkäisallergioita, mutten ole koskaan saanut reaktiota kypsästä ruoasta. Botox-efekti onneksi laski noin puolessa tunnissa, ja tavasin pussin kyljestä ainesosaluetteloa. Tulin siihen tulokseen, ettei reaktiota voinut aiheuttaa mikään muu, kuin tuotteessa käytetty soijaisolaatti-proteiini. En ole kuitenkaan allerginen kaikelle soijalle, joten tämä on osittain mysteeri. 

6. Onneksi meillä oli vähän jotain muutakin ruokaa mukana. Todellisuuskatsaus muun ruoan määrään ja polveni tilanteeseen pakotti kuitenkin myöntämään, että aamulla alkaisi paluumatka samaa reittiä pitkin, mitä olimme Ylä-Murhiin tulleetkin. Pakko myöntää, että harmitti. 

7. Toisena päivänä saimme kävellä ensimmäiset kilometrit lähes ylhäisessä yksinäisyydessämme, ja aurinkokin alkoi pikkuhiljaa näkyä pilvien takaa. Mitä lähemmäs alkupistettä tulimme, sitä enemmän ihmisiä alkoi näkyä, Ukko-Kolilla ihan ruuhkaksi asti. Mielestäni on ihanaa, että ihmiset ovat löytäneet luontoretkeilyn pariin, mutta itse suosin mielelläni sellaisia aikoja ja paikkoja, jotka eivät ole ihmismassan täyttämiä. 

8. Kotimatkalla pistäytyessämme huoltoasemalla ja Parikkalan patsaspuistossa, en kirjaimellisesti meinannut päästä autosta ulos, sillä jalkani olivat aivan poikki. 

9. Kaikesta edellä kirjoittamastani huolimatta, haluan palata Kolille vielä uudestaan, sillä luonto on siellä upea. Ja sattuneista syistä, paljon jäi vielä näkemättä! Me siis näemme vielä.