lauantai 14. maaliskuuta 2020

Maailma tarvitsee nyt rakkautta

Onpahan ollut viikko, monellakin tapaa. Vielä alkuviikosta kevään viikonlopuille oli suunniteltu paljonkin kaikenlaista, mutta saas nähdä, toteutuuko niistä kovinkaan moni asia. En myöskään torstaina tiennyt läksyjä ylös merkatessani, että olinkin jo kevään viimeisellä venäjän tunnilla. Voihan itku! Synttäreiksi ajatellun Pietarin reissun kuoppasin mielessäni jo ennen, kuin tilanne meni tällaiseksi. Hyvä niin.

Tilanne on nyt se, mikä se on. Tiedostan, että peruuntuneet menot ovat pieniä murheita suurempien seurausten rinnalla. Ja siksi, vaikka harmittaakin, yritän olla niin kovasti harmistumatta. Terveys ja turvallisuus ovat nyt tärkeintä. Pietari ei katoa mihinkään, ja juhlia voi myöhemminkin.

Suomessa ja maailmalla on nyt tilanne päällä, ja ilmassa on paljon pelkoa, paniikkia, surua, ja vihaa. Ymmärrettävästi. Itsellänikin on ollut taipumusta ylihuolestuneisuuteen, eivätkä tällaiset pandemiat varsinaisesti helpota asiaa. Uutisten lukemisen jälkeen sydän lyö nopeammin, eikä mitenkään hyvässä mielessä. Olen silti pysynyt vielä melko rauhallisena omalla mittapuulla.

Koska tilanne on vielä akuutti, en tiedä kannattaako tätä kirjoittaa, mutta kirjoitan silti. Ajattelen, että asiat tulevat eteemme syystä. Mikä tarkoitus tällaisella maailmanlaajuisella tragedialla sitten voisi olla? Mielestäni se on selvää: emme voi jatkaa elämistä samaan tapaan kuin ennen itsekkyys, raha ja ylikuluttaminen edellä, luontoa ja toisiamme kunnioittamatta. Tarvitsemme myös tietoa, joka ulottuu sinne asti, missä sitä eniten tarvitaan. Ei ole paljonkaan hyötyä siitä, jos vaikka Kiinan epäeettiset eläintorit kielletään kokonaan, jos kysyntää jostain ihmeellisestä syystä on vielä tämänkin jälkeen. Sillä niin kauan kuin on kysyntää, on myös (tiskin alta tulevaa) tarjontaa. Valitettavasti.

Nyt on kollektiivisen heräämisen ja uuden alun aika. Aika empatialle ja rakkaudelle, jotka ulottuvat myös luontoon ja sen olentoihin. Ihminen on osa luontoa niin hyvässä kuin pahassakin, kuten olemme monen viruksenkin kohdalla saaneet huomata – meitä ei voi erottaa luonnosta. Kun ympäristö voi hyvin, mekin voimme, ja päinvastoin. Meillä on mahdollisuus elää sopusoinnussa toistemme ja luonnon kanssa ja oppia virheistämme, jos vain päätämme niin. Silloin mahdollisuus tällaisiin ja muihinkin suruihin pienenee. 

Yksi huomio vielä! Paremman maailman rakentaminen vihasta ja syyttelystä käsin ei ole kovin hedelmällinen maaperä. Haluamalla hyvää niin itsellemme kuin muille voimme kuitenkin onnistua.


Tällaisina aikoina meille yleensä kirkastuu se, mikä on tärkeää. Läheiset, terveys, rakkaus, pienet ja suuret ilot ja monet itsestäänselvyyksinä muuten pitämämme asiat, kuten vapaus. Kiitollisuus. Muistetaan ne sittenkin, kun tästä selvitään. <3

4 kommenttia:

  1. Kyllä tämä hetki pistää arvottamaan asioita ja edelleen saa kokea myös iloa monesta asiasta vaikka huoli kasvaa uutisten myötä. Kiitos lämpimistä ajatuksista🧡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Yritetään pitää yllä ilmapiiriä, jossa on miellyttävä elää, olivat olosuhteet mitä tahansa. Kiitos kommentistasi, Ansku! :)

      Poista
  2. Hyvä, että eri maissa on tehty radikaalejakin toimia taudin leviämisen rajoittamiseksi. Parempi näin päin kuin että oltaisiin saamattomia ja lepsuja ja sitten jälkikäteen etsittäisiin syyllisiä ja vatuloitaisiin mitä olisi pitänyt tehdä ja kuka on kenenkin sairastumiseen ja kuolemiseen syypää. Ja tokihan niin voi käydä nytkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että jälkikäteen jossittelu ja syyllisten etsintä on aivan turhaa, vaikka siihen onkin helppo ajautua. Toki tilanteista voi aina oppia tulevaisuuden varalle, mitä voi seuraavalla kerralla tehdä paremmin.

      Poista