sunnuntai 28. kesäkuuta 2020

Linnamäen Anna

Kaikkien itsensäkehittämiskirjojen ja -ohjelmien aikakautena olen iloinen siitä, että löysin muutama vuosi sitten tarinat uudestaan. Lapsena ja nuorena ahmin kirjasarjoja ja yksittäisiä romaaneja, eläytyen maailmoihin, jotka olisivat voineet olla totta – joko oikeasti tai ainakin mielikuvituksessa. Vaikka nykyään lukutahtini on hitaampi romaanien määrän jäädessä huomattavasti vähäisemmäksi, eläytymiskykyni ei ole onneksi kadonnut minnekään.


Nyt olen lukenut Itämeren Auri -nimistä kirjaa, jossa suomalainen parantajaneito rakastuu tietämättään viikinkiin. Vanhahko kieli vie mennessään soiden laidalta noidan oppiin ja meren tyrskyjä laululla laannuttamaan siihen malliin, ettei tapahtumien pienehkö hidastempoisuus haittaa. Vaan vielä on käännettävä yksi sivu, tai luettava seuraava kappale! Mitenhän Aurille ja Haakonille lopulta käy? Vielä on sivuja kahlattavana sen selvittääkseni. Sopivan kevyttä kesälukemista höystettynä itseäni kiinnostavilla teemoilla.

Tarinoiden kaipuuni ei ole rajoittunut vain kirjoihin, vaan olenkin katsonut Netflixistä Anna, a lopussa -nimistä sarjaa. En ole lukenut Vihervaaran Annasta kertovia tyttökirjoja koskaan, mutta ajattelin kokeilla, olisiko sarjasta mihinkään. Kirjoihin en siis pysty vertaamaan, mutta sarjaan koukutuin täysin. Nyt jo ihan harmittaa, että kolmesta kaudesta on enää kaksi jaksoa jäljellä. Tämä meni ehdottomasti lempisarjojeni listalle ja varmasti katson sen joskus uudemman kerran. Tässä on vaan se huono puoli, että nyt sitten haluan lukea kirjatkin, sillä enhän voi jättää tarinaa näin kesken! Lukulistalla olisi vaan paljon muutakin luettavaa.. ja muistin myös, etten ole lukenut Montgomeryn Runotyttö-kirjojakaan, vaikka sekin on ollut mielessä.. No ainakaan ei lopu luettavat kesken.

Olen täällä Porvoossa ehtinyt kierrellä jo hieman siellä sun täällä. Näiden kuvien miljöönä toimivaan Isoon Linnamäkeen ihastuin jo ensimmäisellä kerralla. Enemmän paikasta googlatessani selvisi, että kyseinen linnamäki on valtakunnallisestikin merkittävä muinaisjäännös, jonka historia näyttänee jäävän osittain mysteeriksi. Keskiaikaiset löydökset sieltä ovat kuitenkin runsaslukuisia. Ilmassa olikin mustarastaan laulun ja kesän ensimmäisen lämpimän illan lisäksi historian tuntua, kun ystäväni Satun kanssa kävimme mäellä kuvailemassa. Kiitos näistä kuvista kuuluu siis hänelle.<3 Taisi niitä jokunen jäädä myöhempääkin käyttöä varten, joten Linnamäen Annan kirjoittamaton tarina saanee ainakin kuvien muodossa jatkoa. 



2 kommenttia:

  1. Ihana juttu, ihanat luontokuvat ja ihana mekko. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! Mukavaa viikkoa! :)

      Poista