Olen ajatellut olevani ihminen, jonka kanssa on ainakin periaatteessa helppo tulla toimeen. Olen oppinut mukautumaan ja ottamaan toisen huomioon ja yleensä tiedän, jos jotakin aihetta tulee välttää konfliktien välttämiseksi.
Voisin sanoa olevani luonteeltani kiltti, ja että se on mielestäni hyvä asia. Jos ihmiset olisivat kiltimpiä toisilleen ja ympäristölleen, maailma olisi paljon parempi paikka. Uskon tähän vakaasti.
Iän myötä olen kuitenkin ymmärtänyt myös sen, että liika mukautuvaisuus ja kiltteys voivat kääntyä itseään vastaan. Jos en koskaan ota puheeksi vaikeita aiheita tai kerro, miltä itsestäni oikeasti tuntuu, teen hallaa niin itselleni kuin muille. Silloin en anna itselleni tarpeeksi arvoa, vaan teen näkemykseni näkymättömiksi.
Olen kenties viimeisten vuosien aikana parantanut taitoani ilmaista omia mielipiteitäni ja tuntemuksiani, vaikka aina se ei ole helppoa. Muutama vuosi sitten otin puheeksi erään kaverini kanssa ystävyytemme tilan, ja seurauksena se ihmissuhde päättyi. Tämä tapaus muistui mieleeni, kun vähän aikaa sitten kerroin eräälle kirjekaverilleni, mitä mieltä olen eräästä asiasta, vaikka tiesin hänen ajattelevan toisin. Kyseessä ei ollut mitenkään ystävyyteemme liittyvä asia, vaan mielipide yhteiskunnallisesta aiheesta. Uskoin useamman vuoden tiheähkön yhteydenpidon seurauksena muodostuneen ystävyyden kestävän erilaiset näkemykset, mutta väärässä olin. Hän katkaisi välit kanssani täysin. Olin sanonut, etten oleta hänen muuttavan mielipidettään, vaan ainoastaan hyväksymään sen, että näen asiat eri tavalla. Minun olisi kuulemma vain pitänyt pysyä hiljaa ja antaa asian olla.
Mielestäni ystävyydessä tärkeintä on se, että kumpikin voi olla oma itsensä. Jos sanomisiaan on jo lähtökohtaisesti rajoitettava ilman rakentavan keskustelun mahdollisuutta, ollaan aika hataralla pohjalla. Myönnettäköön, etten itsekään hyväksynyt kirjeystäväni mielestäni suvaitsemattomia ajatuksia, mutta olin valmis hyväksymään sen, että ajattelemme eri tavoin.
Hetken jo käväisi mielessä, että kannattiko uhrata muuten mukava kirjekaveruus asian vuoksi. Tiesin kuitenkin tehneeni oikein kun tunsin, että minusta olisi ollut epämukavaa olla ottamatta asiaa puheeksi. Minun täytyi saada tietää, voinko olla täysin avoin.
Edellä mainitusta tapauksesta opin myös sen, että myös minulla on rajani sille, millaisia mielipiteitä siedän. Jos toinen toivoo pahaa tietyille ihmisille tai ihmisryhmälle, siinä näyttää menevän raja. Kaikkia ihmissuhteita ei ole tehty kestämään. Osa tulee elämäämme hetkeksi ja osa jäädäkseen. Uskon kuitenkin siihen, että jokainen kohtaamamme ihminen opettaa meille jotain. Tästä opin taas ainakin sen, että tahdon seistä omien arvojeni takana. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät hyväksy toista sellaisena kuin hän on. Aito ystävyys kuitenkin kestää näkemyserot, elleivät ne ole täysin perustavanlaatuisia.
Elämän varrella oppii onneksi tunnistamaan ne oikeat ystävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti