Ihana Johanna Kurkelan joulukonsertti

On sunnuntai-ilta ja kello näyttää puolta seitsemää, kun saavumme Myllykosken kirkon pihalle. Ovella on varmasti sata metriä pitkä jono ja näen jo mielessäni, miten joudumme ehkä takariviin istumaan. Pääsimme kuitenkin noin puolivälin paikkeille ja ajattelin, että no tästä varmasti näkee ihan hyvin. Olin kuitenkin juuri sellaisessa kohdassa, että en nähnyt illan päätähdestä Johanna Kurkelasta oikeastaan mitään ja aluksi se vähän harmitti. Sitten ajattelin, että no musiikkiahan tänne on tultu kuuntelemaan, ja se onneksi kuuluikin todella hyvin. Kirkkojen akustiikka on ihan omaa luokkaansa. Pari kuvaa sain muistoksi nostamalla kameran tarpeeksi ylös ja katsomalla ruudusta, että kuva osuu suunnilleen sinnepäin. Kirkko on kuitenkin sellainen paikka, että siellä en edes kehtaa monia kuvia ottaa, ja tunnelmakin oli niin harras, etten halunnut häiritä muita ihmisiä.

Vaikka jouduimme istumaan kuin sillit suolassa, joulukonsertti oli upea elämys. Monet Johannan kappaleista ovat aika surumielisiä, mutta melankoliahan tavallaan kuuluu suomalaiseen jouluun ainakin laulujen muodossa, joten konserttiin valitut kappaleet sopivat hyvin tunnelmaan. Olin kuulevinani, että joululevyltä löytyvä Prinsessalle sai useamman kaivamaan nenäliinan esille. Se on kieltämättä koskettava laulu. Mukana oli myös sanomaltaan iloisempia kappaleita, kuten monien ikisuosikki Ainutlaatuinen. 

Ei voi muuta sanoa, kuin että onneksi kävin ostamassa lipun ajoissa ja pääsin kokemaan tämän hienon konsertin. Upea ääni, taitava bändi ja valoilla kirkkoon luotu tunnelma saivat aikaan kauniin esityksen. Olin odottanut jo pari vuotta tilaisuutta päästä Kurkelan joulukonserttiin ja nyt haaveeni vihdoin toteutui. ♥

Keskiviikon kirjavinkki: Islantilainen voittaa aina

En ole varsinaisesti koskaan potenut erityistä matkakuumetta, sillä matkustamiset ovat omalla kohdallani jääneet hyvin vähiin – ja sitä mitä ei ole kokenut, ei osaa kaivatakaan. Äskettäin luin kuitenkin kirjan, joka sai kyseisen mittarin värähtämään oikein toden teolla! Monet varmasti tietävätkin jo, että Islantiin matkustaminen on haavelistallani aika korkealla. Eikä se ainakaan alemmaksi pudonnut luettuani Satu Rämön teoksen Islantilainen voittaa aina – Elämää hurmaavien harhojen maassa.

Muun muassa Salamatkustaja-blogistaan tuttu Rämö on asunut Islannissa jo vuosia, ja viime vuonna hänen kokemuksensa ja ajatuksensa maasta painettiin myös kansien väliin. Jostain syystä törmäsin tähän kirjaan vasta hetki sitten, ja onneksi törmäsin. Kirja on nimittäin loistava! Harvoin käy niin, että kirjaa lukiessa täytyy nauraa melkeinpä ääneen, mutta näiden sivujen aikana niin kävi useastikin. Varmasti yhtä usein mietin lukemaani huuli pyöreänä, että voiko tuo pitää paikkaansa kun kuulostaa niin hassulta. Islantilaiset todella ovat erikoinen kansa, vaikka niinhän kaikki kansat taitavat olla riippuen siitä, keneltä kysyy.

Kirjan teksti on keskustelunomaista, aivan kuin istuisi kahvilassa kuuntelemassa kaverin tarinoita. Mieleeni jäi erityisesti muutama juttu, kuten se, että jouluna ei todellakaan käytetä mitään "suomikalsareita" vaan pukeudutaan hienosti, ja että Björkiä ei kannata lähestyä baarissa. Voi nimittäin saada laukusta päähän. Mielenkiintoista oli toisaalta myös lukea siitä, miten elämä asettuu tulivuorenpurkauksen ja pankkikriisin jälkeen.

Kirjassa kuvataan paljon karun kaunista luontoa ja sitä, kuinka islantilaiset uskovat itseensä joka tilanteessa. Jos töitä ei omalta alalta löydy, opiskellaan heti toinen jne. Mielenkiintoisinta olikin päästä kurkistamaan islantilaiseen mielenmaisemaan ja siihen, kuinka Rämö suomalaisena on sopeutunut maahan ja sen kulttuuriin.

Jos etsiskelet vaikkapa jouluksi nopealukuista ja viihdyttävää kirjaa, suosittelen tätä.

Persoonallinen seinäkoriste

Viime aikoina on tehnyt mieli kokeilla uusia diy-juttuja. Olen jo pitkään sunnitellut kokeilevani taikataikinan tekemistä, mutta sitten törmäsin soodataikinan ohjeeseen Ruususuu & Huvikumpu -blogissa, ja päätinkin kokeilla sitä. Joulukuusta meillä ei ole vielä koskaan ollut täällä, joten en vielä edes tiennyt, mitä koristeilla tekisin. Sitten muistin hattuhyllyn päällä säilömäni oksan, ja idea alkoi hahmottua: seinällä roikkuva koriste voisi olla aika kiva! Mutta mitä muuta siihen laittaisin?

Päätin virkata muutaman lumihiutaleen ohuehkosta puuvillalangasta (käytin nro 2 koukkua) ja kokeilla myöskin ensimmäistä kertaa kovettaa niitä. Liotin lämpimään veteen sokeria suhteessa 1:1, liotin hiutaleita seoksessa jonkin aikaa ja puristin ylimääräisen sokeritärkin varovasti pois. Asettelin hiutaleet nuppineulojen avulla muotoonsa muovitetun pahvin päälle. Niiden kuivumiseen meni aika kauan, reilusti yli vuorokausi, eli ehkä minun olisi pitänyt vielä paremmin poistaa liika tärkki jo alkuvaiheessa. No, kokeilemallahan sitä vaan oppii.

Tänään sain koristeen viimein kokonaisuudessaan valmiiksi. Lisäsin pari isoa käpyä tuomaan vähän "väriä" muuten aika vaaleaan kokonaisuuteen.

Mielestäni siitä tuli aika kiva, ja onpahan nyt edes jotain joulukoristetta laitettu kahden pikkutontun lisäksi. Tai no ehkei tämän käyttöä tarvitse rajoittaa jouluun, hyvin menee koko talvenkin!