Runebergin tortut

Runebergin päivää vietetään vasta viikon päästä sunnuntaina, mutta minun teki mieli ottaa pieni varaslähtö ja tehdä torttuja jo tänään. Onhan kyseessä kuitenkin yksi suosikkileivonnaisistani. Olen jo useamman vuoden tehnyt näitä torttuja samalla ohjeella, ja ajattelin nyt täälläkin sen vielä julkaista. En koskaan muista kirjoittaa sitä ylös (tai sitten en muista, minne olen sen kirjoittanut), ja joudunkin aina googlaamaan ohjeen vanhasta blogistani. Ehkä jatkossa löydän sen taas vähän helpommin täältä.

En ole karvasmantelin ystävä, joten en käytä sitä ollenkaan. Kostutukseen käytän appelsiinista puristettua mehua, sillä en ole myöskään punssin tai rommin ystävä. Muotokaan ei vastaa sitä perinteistä, koska korkeita muotteja minulla ei ole. Matalat tortut ovat sitä paitsi parempia, kun hilloa on suhteessa enemmän! ;)

Runebergin tortut 12 kpl:

100g voita

1 dl sokeria

1 muna

1 dl vehnäjauhoja

1 dl murskattuja joulupipareita (tai korppujauhoa)

1/2 dl mantelijauhetta

1 tl leivinjauhetta

ceyloninkanelia, kardemummaa, neilikkaa ja vaniljaa

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa mukaan muna. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita ne taikinan joukkoon. Jaa taikina 12 muffinivuokaan. Paista uunissa 200°C noin 10 minuuttia. Kostuta tortut esimerkiksi appelsiinin mehulla. Koristele tortut lopuksi vadelmahillolla sekä tomusokerista ja vedestä tehdyllä kuorrutteella.

Täytyy varmaankin tehdä näitä vielä ensi viikolla uudestaan!

Merkityksellisiä kuvia

Metsän vihreys ja rauha

Sain taas ilokseni flunssan, ja koska ulos en ole viitsinyt sen takia mennä, tässä on ollut hyvää aikaa vähän kaivella kuva-arkistoja. Aavan meren Itäpuolen -blogin Mrs B. nimittäin heitti meille kanssabloggaajille haasteen jakaa merkityksellisiä, itse otettuja kuviamme. Eli sellaisia, jotka jollain tapaa koskettavat ja tuntuvat tärkeiltä. Kuviahan minulta löytyy vaikka minkä verran, joten oli mielenkiintoista ottaa haaste vastaan ja katsoa, mitkä kuvat nousisivat esiin juuri tässä yhteydessä. Laadulla ei niinkään ole väliä, näistäkin löytyy pokkarikuvia ja tärähtäneitä otoksia. Kuvat ovat muutaman viime vuoden aikana otettuja.

Polku kohti aurinkoa

Taika

Intuitio

Suorin reitti ei ole aina paras

Kun pimeän jakson aikana huomaa, että valoakin on

Rohkeus

Yhdessä

Muistot

Rakkaus

Ostin tämän korun päivänä, jolloin en vielä tiennyt, että iltaan mennessä kaikki olisi toisin

Kiertokulku

Pysyvyys

Aina voi aloittaa alusta

Kotiseutu

Luonnon ihmeitä

Kaikki on mahdollista

Kauneus, jota on vaikea löytää, ellei katso tarkemmin

Herkkyys

♥

Ei varmaankaan yllätä ketään, että suurin osa kuvista on luontokuvia. Etsin tähän haasteeseen kuitenkin sellaisia otoksia, joilla on jotain muutakin merkitystä kuin se, mitä kuvassa näkyy:

tunne, muisto tai ajatus.

Luettua: Melkein geisha – hurmaava ja hullu Japani

Edellinen lukemani kirja kertoi Islannista, ja nyt lähdettiinkin ihan toiselle puolelle maailmaa: Japaniin. Minna Eväsoja on japanilaisen estetiikan dosentti, joka on käynyt 1990-luvun alussa japanilaisen teekoulun. Hän on viettänyt maassa aikaa useita kertoja muutenkin, ja näiden kokemusten pohjalta syntyi kirja Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani.

Kirja ei ole niinkään kronologinen teos, vaan kokoelma erilaisia pieniä hetkiä, huomioita ja sattumuksia maan ja etenkin Kioton arjesta, kulttuurista ja tavoista. Kaikista tarinoista ei käy ilmi, mihin ne ajallisesti sijoittuvat, ja se vähän häiritsi omaa lukukokemustani. Jäin miettimään, onko asia ollut näin joskus silloin 90-luvun alussa, vai kuuluuko se myös nykyhetkeen. Tätä lukuunottamatta kirja oli oikein kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa. 

Jos islantilaisten kulttuuri ja ajatusmaailma saivat minut silloin tällöin pyörittelemään silmiäni, japanilaiset laittavat vielä huomattavasti paremmaksi. Tässä joitakin Eväsojan tekemiä huomioita, jotka jäivät erityisesti mieleeni:

• -Aviopuolisot eivät ole rakastavaisia ja he eivät vietä keskenään yhteistä aikaa. Mies hankkii elannon, mutta vaimo hallitsee raha-asioita.
• -Flunssa ei ole riittävä syy kotiin jäämiseksi, mutta influenssaa ja ripulitautia sairastavia kartetaan senkin edestä. Lääkkeet saa mukaan sairaalasta, sillä oikeita apteekkeja ei ole. Sairauksista ei puhuta.
• -Tohveleiden käyttöön on tarkat säännöt, ja melkein joka huoneelle on omat tohvelinsa.
• -Kalligrafiakurssilla Eväsoja harjoitteli kuusi kuukautta kotitehtävänä pelkästään numeroa 1, ja vieläkään se ei ollut täydellinen.
• -Numero 4 on pahasta ja tuottaa huonoa onnea. (Mahtoikohan syntymäpäiväni 4.4 olla syynä lupaavasti alkaneen kirjekaveruuden kuihtumiseen yhden japanilaisen kanssa, mene ja tiedä.. :D)
• -Japanilaisessa ravintolassa vettä ei välttämättä saa edes pyydettäessä.
• -Jos avioliitto on järjestetty, sulhas- ja morsiankandidaattien esittely perheille hoituu kätevästi välimiehen (vanhempi nainen) ja avioliittoportfolion avulla.

Edellisessä postauksessani, joka kertoi unelmista, haaveilin kirsikankukkien näkemisestä Japanissa. Tämän kirjan luettuani ymmärrän, että olisi ehkä hyvä vähän paremminkin perehtyä maan kulttuuriin, jotta osaisin edes jotenkin käyttäytyä siellä..!