Luovuus kuuluu kaikille

Elizabeth Gilbertin Big Magic – Uskalla elää luovasti -kirja on mielestäni loistava. Sen lukeminen tuntuu vähän samalta kuin juttelisi hyvän ystävän kanssa. Kyseessä ei siis ole tietoteos, joka pohjautuisi tutkimuksiin, vaan hyvin maanläheisesti ja viihdyttävästi kirjoitettu kirja luovuudesta pohjautuen Gilbertin omiin kokemuksiin ja ajatuksiin aiheesta. Se on helposti lähestyttävä ja nopealukuinen teos, joka kuitenkin saa pohtimaan omaa suhtautumista luovuuteen hyvinkin syvällisesti.

"Korkekulttuurin vartijat yrittävät uskotella meille, että taide kuuluu vain harvoille ja valituille, mutta he ovat väärässä ja sitä paitsi ärsyttäviä."

-Elizabeth Gilbert

Gilbert kirjoittaa, että olemme kaikki luovia. Emme tarvitse kenenkään lupaa ollaksemme luovia. Olemme ehkä saattaneet unohtaa sen, kun olemme ympäristöstä kuulleet muuta. Luovaa elämää ei kannata ajatella vain taiteen näkökulmasta, vaan luovuutta voi olla ihan mikä tahansa tekeminen, joka tuottaa iloa. Esimerkiksi vaikka leipominen, puutarhanhoito, perehtyminen johonkin tiettyyn aiheeseen jne.

Luova elämä ei tarjoa jatkuvaa intohimon tunnetta, onnea ja menestystä. Epäonnistumisia tulee väistämättä. Ja se on ihan ok, niiden jälkeen täytyy vain jatkaa. Samoin onnistumisiakin saattaa tulla, ja niidenkin jälkeen täytyy vain jatkaa. Ai mitäkö tämä tarkoittaa? Gilbertillä on useampikin esimerkki siitä, kuinka esimerkiksi jollakin teoksellaan maailmanmaineeseen päässyt kirjailija lakkaa luomasta. Sillä kuinka hän voisi enää ylittää itsensä?

Perfektionismi on katala tauti. Tiedän sen itsekin, ja mieleeni palautuu yksi tuskien taival nimeltään opinnäytetyö. Aiheeni oli mielenkiintoinen, mutta jossain vaiheessa tajusin, etten saa tehtyä siitä täydellistä. Siitä tulisi vähintäänkin keskinkertainen. Menin täysin lukkoon, ja valmistuminenkin viivästyi sen vuoksi. Projekti oli vähän jäissä, kunnes sain itseni ymmärtämään, että valmis on parempi kuin hyvä. Gilbert kirjoittaa, että perfektionismi on oikeastaan vain ylelliseen kaapuun kiedottua pelkoa, "pelon haute couture -versio". Pelkoa siitä, ettei ole tarpeeksi hyvä. Ja sitä se juuri on.

Mitä luovaan elämään sitten tarvitaan? Rohkeutta, lumousta, lupaa, sinnikkyyttä ja luottamusta, ja nuo ovat kaikkien saatavilla. Luova elämä on mahdollista kaikille, muttei välttämättä ole aina helppoa. Ennen menestyskirjaansa Eat, Pray, Love Gilbert teki kirjailijan työnsä ohella myös muita töitä, jottei hän olisi asettanut luovuuden harteille toimeentulosta vastaamisen taakkaa. Elääkseen luovaa elämää ei tarvitse jättää päivätyötään, vaan sitä voi toteuttaa ihan vain harrastuksenakin. Ja uteliaisuuttakin tarvitaan, intohimo on toisinaan liian voimakas sana. Uteliaisuuden eli sen kautta, että on kiinnostunut asioista, voi syntyä vahingossa jotain hienoa.

Mielestäni hyvä tiivistys aiheeseen on tämä kysymys, jonka Gilbert kirjassa esittää: Mitä tekisit, jos tietäisit, että voit hyvinkin epäonnistua? Monesti juuri kysytään päinvastoin, että mitä tekisit, jos et voisi epäonnistua.

Tuon kysymyksen takana piilee luovan elämän salaisuus, jokaisella omanlaisensa.

Kaunista kotona

Kylläpä tuntui kivalta eilen, kun sain vihdoin siivottua. Olin nimittäin luvannut itselleni, että sitten saan ostaa kukkia. En ole yleensä sitä mieltä, että kukkia voi ostaa vain siistiin kotiin, mutta kyllähän ne pääsevät silloin paremmin oikeuksiinsa. Vaihdoin samalla olohuoneen pöydän asetelmaa vähän keväisemmäksi.

Sisustajaksi minua ei oikein voi kutsua, mutta kauniista asioista pidän. Eli ainakin kukista, kivistä ja pisaran mallisista maljakoista. ♥

Hyvän mielen kirja

Kirjoitin aarrekartoista viimeksi kesäkuussa. Lehdistä leikattuja kuvia on senkin jälkeen kertynyt säästöön, ja nyt aloitin tekemään niistä leikekirjaa. Kartongille tehdyt yksittäiset haave- ja tunnelmakollaasit ovat ihania, mutta innostuin todella paljon tästä kirjamallista jo pelkän helpomman säilytettävyyden vuoksi. Ja kuinka hieno kokonaisuus siitä lopulta tuleekaan, kun sivut ajan myötä täyttyvät! Inspiraation kirjan aloittamiseen sain myös Minun elämäni, minun palapelini ja Matka kohti uutta minää -blogeista.

Jätin ensimmäisen sivun tyhjäksi, jotta voin koristella sen myöhemmin. Myös kansille voisin tehdä jotain, sillä ne ovat ihan tyhjät. Katsotaan, jos joskus tulee jokin hyvä idea!

Mutta mitäpä kirjan sivuille on jo laitettu? Matkustushaaveita niin koti- kuin ulkomaillakin ja eläimiä joita tahtoisin nähdä ja päästä kuvaamaan. Kauneutta ja itsestä huolehtimista. Hyvää mieltä. Yksinkertaisesti kuvia ja tekstejä, jotka jollain lailla puhuttelevat minua. Merkitys voi olla myös vertauskuvallinen. Esimerkkinä vaikka nuo viimeisen kuvan kissat. Toki olisi ihanaa, jos meillä olisi kissa tai pari, mutta kuva symboloi minulle myös välittämistä, rakkautta ja rentoa asennetta.

Tällä hetkellä kuvavarastoni on aika tyhjä, tosin pari teemaa on vielä kokonaan käsittelemättä: koti ja puutarha. Siihen tarttuminen on ollut jotenkin vaikeampaa enkä nyt edes muista, millaisia kuvia olen talteen leikannut. Kerrostalokaksiossa asuvana puutarhasta ja sen mahdollistavasta kodista haaveilu ei kai vain ole tuntunut ajankohtaiselta.

Instagramistani @annamarikarp löytyy näistä kirjan sivuista myös video muutamien päivien takaa, siitä saa ehkä vähän paremman kuvan kokonaisuudesta. Ja blogi itsessään löytyy myös Facebookista, jos sitä kautta joku tykkää seurailla. :)

Luovaa viikonloppua!