Vuosi lähenee jälleen loppuaan, ja ajattelin koota vähän itselleni ylös, mitä tähän vuoteen oikeastaan kuuluikaan. Jos bloggailuni jatkuu vielä pitkään, on myöhemmin sitten kiva vertailla eri vuosia.
Tammikuusta muistan sen, että oli tosi kovia pakkasia ja kameranulkoilutusinto vain kasvoi sitä mukaa kun pakkanen kiristyi. Vastavaloon kauniisti höyryävä Kymijoki, auringon haloilmiöt ja -25 asteessa kuvatut revontulet jäivät mieleen. Tammikuussa myös yksi haaveistani kävi toteen, kun aloitin kevätlukukauden kestävät opiskelut Kymenlaakson opiston valokuvauslinjalla.
Helmikuu menikin sitten koulutehtäviä pähkäillessä ja kuvatessa. Valokuvauksen lisäksi pääsin myös piirtämään, ja ylläolevaan piirustukseen yritin hahmotella omaa mielenmaisemaani. Lisäksi tässä kuussa ystäväni sai vauvan! <3
Maaliskuussa pääsin kokemaan talvisen Repoveden lyhyellä päiväreissulla. Koulua varten tein kuvareportaasia äitini viikonlopusta (kukaan muu ei olisi tähän varmaan edes suostunut.. :D) ja suunnittelin tulevan roolikuvaustehtävän tyyliä. Sain myös kunniatehtävän kuvata ystäväni vauvan ristiäiset. Aluksi mietin, että mitenköhän siitä suoriudun, mutta aika hyvin se lopulta meni kun valoakin riitti mukavasti. Tässä kuussa myös toinen ystäväni sai vauvan.
Huhtikuussa täytin 26 vuotta. Päivät koulussa kuluivat hujauksessa, ja olikin jo aika pystyttää kaikkien linjojen yhteinen näyttely Kouvolan kirjastoon. Olin kuvannut paljon kukkia, ja niiden kuvien joukosta löytyi myös oma näyttelytyöni. Valinta oli lopulta aika selkeä, vaikka yleensä tyylini ei ole noin dramaattinen. Kuva ei ole studiossa otettu, vaan kotona luonnonvalossa ikkunaa vasten. Huhtikuu toi mukanaan myös jo tovin odotetun luennon ja workshopin, jonka vetäjänä oli Konsta Punkka. Vaikka huippuotoksia ei päivän aikana syntynytkään, oli kiva käydä yhdessä Kotkassa kuvailemassa Kaakon kajauttajat -ryhmämme ja Konstan kanssa.
Toukokuu ja viimeiset viikot koulun penkillä, mihin kevät oikein katosi?! Teimme vielä retket Anjalaan Junkkarinvuorelle ja Kotkaan. Kävin myös yhtenä aamuna ihan yksin pimiössä kehittämässä kuvaamani filmin, ja se vieläpä onnistui! Filmikuvaaminen ja pimiötyöskentely oli ihanaa vastapainoa nykyajan nopealle digikuvaamiselle. Pidimme vielä porukalla pihamajabileet ihanan kurssikaverimme Leenan luona ja kevätjuhlan jälkeen kajautimme ilmoille yhteislaulun Inkeroisten ainoan(?) kuppilan terassilla. Jostain syystä en saa nyt päähäni yhtään, että mikä se laulu oli, mutta olipa siinä viattomilla ulkopuolisilla korvissa pitelemistä..! Peten kanssa kävimme meille uudessa luontokohteessa, eli Heisanharjun luontopolulla hyttysten syötävänä. Ja viimeisenä muttei ollenkaan vähäisimpänä, aloitin blogini pitämisen täällä Starboxin puolella.
Parin viikon starboxilaisuuden jälkeen olikin jo vuorossa ensimmäinen bloggaajatapaaminen, joka pidettiin Lappeenrannassa. Silloin minulla vahvistui viimeistään mielipide siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen siirtäessäni blogini tänne. Juhannusta vietin kotona yksin, mutta Peten kanssa ehdimme käymään niin Mustila Arboretumissa kuin Porvoossakin.
Heinäkuussa olen nähtävästi kuvannut paljon - taas. Repovedellä tuli käytyä melkoisen kuumana päivänä, ja yhtään ei helpottanut se, että ampiaisia sai juosta karkuun vähän väliä. Noin viidentoista vuoden tauon jälkeen pääsin käymään myös Pohjois-Karjalassa mökillä, ja samalla reissulla pääsin myös Anssi Kelan keikalle Kihaus Folk -kansanmusiikkifestivaaleilla. Yhden ystäväni kanssa teimme geokätköilyroadtripin, ja pikkuveljeni kanssa lähdimme ex tempore Hamina Bastioniin Robinin keikalle. En ole Robinia oikeastaan kuunnellut, mutta keikka oli hyvä!
Elokuussa tein yksinkertaiset jonkkapussit ja kävin kuuntelemassa Tarja Turusen ja Kymi Sinfonietan ilmaiskonsertin Manskilla. Sää suosi ja konsertti oli todella hieno ja vieläpä ilmainen. Tästä kuusta en muista oikeastaan mitään muuta sen kummempaa.
Syyskuussa oli yhdet kivat häät, Valojen yö Haminassa, ystävien tapaamista pitkästä aikaa ja uusi työmahdollisuus. Todella kaunis ruska jäi myös mieleen.
Lokakuussa alkoi yhteensä muutaman päivän mittainen kansalaisopiston valokuvauskurssi Pitkät valotukset. Kävimme Peten kanssa Helsingissä viettämässä 7-vuotispäivää, ja lisäksi inspiroiduin halloween-teemasta.
Marraskuussa innostuin leipomisesta, askartelusta ja käsityöjutuista. Tein ainakin suklaatuorejuustokakkua, karjalanpiirakoita mummin kanssa, joulukortteja ja unisiepparin. Valomaalailin myös kotona jonkun verran, ja tapasin lisää starboxilaisia tällä kertaa Mikkelissä. En ole varmaankaan moniin vuosiin tehnyt kunnollista uudenvuodenlupausta, mutta nyt keksin jo yhden. Marraskuussa bloggailuinto oli korkealla ja se olikin myös lukijamääriltään tähän mennessä paras kuukausi koko blogitaipaleeni historiassa.
Joulun tunnelmaan virittäydyin tekemällä joulutorttuja ja -pipareita, kuuntelemalla jouluradiota ja käymällä kauneimmissa joululauluissa. Ainoat pikkujouluni vietin vanhalla viiden tähden opiskelijaporukalla, jonka olimme saaneet kokonaisuudessaan kasaan viimeksi noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Kieltämättä aluksi vähän mietin, että minkähänlainen ilta siitä tulee näin pitkän ajan jälkeen, mutta hyvä tuli! Joidenkin elämässä on ollut enemmän muutoksia kuin toisten, mutta meininki oli ihan yhtä hulvatonta kuin ennenkin ja tuntui, ettei viime näkemästä olisi juurikaan aikaa. Tanssimaankin pääsin, mikä olikin varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta tänä vuonna.
Olen myös koittanut harjoitella kitaransoittoa, vaikka mitään todellista ymmärrystä minulla ei lajista vielä olekaan. Siihen nähden Sydämeeni joulun teen sujuu jo ihan hyvin, mutta konserttia ei ole kuitenkaan lähiaikoina valitettavasti tiedossa. Onneksi pääsin itse oikeaan joulukonserttiin, kun suosikkilaulajani Johanna Kurkela konsertoi Myllykosken kirkossa. Joulu meni perinteisesti ja löysin itseni joulupäivän aamuna seitsemältä myös joulukirkosta. Joulun jälkeen ehdimme vielä vierailemaan ystävien luona pitkästä aikaa, ja kiitos Satun opin taittelemaan todella hienon tähtiorigamin!
Vuosi 2016 oli pitkästä aikaa sellainen mukava vuosi, ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä. Monen haasteellisen vuoden jälkeen siis oikein tervetullutta aikaa, jota voi muistella hyvillä mielin.
Sain TiiPii-blogin Emmi-Riikalta haasteen, jonka ideana on vähän valottaa sitä, kuinka oma blogi on saanut alkunsa, ja antaa neuvoja heille, joiden blogitaival on vielä ihan alussa. Lopuksi vielä haastetaan mukaan uusia bloggaajia mielellään kymmenen kappaletta. Tämä haaste on kiertänyt jo niin monella bloggaajalla, etten ole varma, onko minulla juurikaan lisättävää muiden postauksiin. Voisin esimerkiksi antaa täysin samat vinkit kuin TiiPiissä annettiin, mutta koitan nyt unohtaa ne ja kirjoittaa siitä, mitä itselleni tulee erityisesti mieleen.
Ensimmäisen blogini aloitin muistaakseni elokuussa 2012, eli melkein neljä ja puoli vuotta on tämä harrastus pysynyt matkassa mukana. Olin oikeastaan vastikään vasta alkanut lukemaan blogeja enemmän, ja oma blogi syntyi vähän vahingossa luotuani tunnukset kommentoimista varten erääseen blogiportaaliin. En ollut sitä erityisesti suunnitellut, mutta sitten keksin, että blogihan voisi olla kiva tapa saada ottamiani luontokuvia esille muuallekin kuin facebookiin. Ja se voisi samalla toimia myös kuvapäiväkirjana. Pikkuhiljaa aiheet laajenivat ja aloin myös kirjoittaa vähän enemmän, sillä siitäkin olen aina pitänyt paljon. Muutamaan vuoteen en kuitenkaan kertonut blogista kuin muutamalle kaverille, sillä halusin sen pysyvän ihan omana juttunani.
Olin periaatteessa ollut ihan tyytyväinen blogini vanhaan portaaliin, mutta pikkuhiljaa tietyt asiat siellä alkoivat niin sanotusti hieman tökkimään. Koin, että blogini ei enää sopinut sinne, ja sitten näinkin jossain ilmoituksen Starboxista. Hain tänne ja hakemukseni hyväksyttiin. Päätin vaihtaa blogin nimeä ja aloittaa ihan alusta puhtaalta pöydältä. Päätin myös, etten enää piilottelisi blogia vaan olisin siitä ylpeä – onhan se oma pieni luomukseni, joten miksen olisi?
Mutta nyt niihin vinkkeihin!
1. Aloita. Jotkut miettivät blogin aloittamista vuosia, mutta se on aivan turhaa, sillä ilman aloittamista ei voi tietää, tykkääkö tästä vai ei.
2. Keksi blogillesi osuva nimi, mutta muista tarkistaa googlen avulla, ettei kenelläkään ole saman nimistä blogia.
3. Kaiken ei tarvitse olla heti täydellistä. Voit muokata ulkoasua ja esittelytekstejä mielin määrin myöhemminkin. Jonkinlainen esittely sekä kirjoittajasta että aihepiireistä olisi kuitenkin hyvä löytyä jo alussa.
4. Mieti, miksi kirjoitat siitä, mistä kirjoitat. Kaiken tulisi mielestäni lähteä itsestä ja siitä, että on aito. Jos tämän hetken trendijutut eivät oikeasti kiinnosta sinua, älä kirjoita niistä vain saadaksesi lukijoita ja klikkauksia. Silloin postaukselta putoaa pohja, ja usein lukijatkin huomaavat sen.
5. Blogi on monesti mielenkiintoisempi, kun kerrot myös itsestäsi ja ajatuksistasi jotain. Kannattaa kuitenkin harkita, kuinka paljon kannattaa kertoa. Mieti kirjoittaessasi, haluaisitko esimerkiksi sukulaisesi/työnantajasi/asiakkaasi tietävän sinusta tämän asian? Jos työskentelet alalla, jolla yksityisyyden säilyttäminen on tärkeää, mieti ainakin kahdesti, mitä julkaiset.
6. Muista kunnioittaa myös muiden yksityisyyttä ja toiveita blogissa näkymisestä/näkymättömyydestä.
7. Pyri kuvittamaan tekstit jotenkin. Blogimaailma on hyvin visuaalinen, ja monet mielenkiintoiset blogit saattavat jäädä vähälle huomiolle ilman kuvia. Parasta on, jos kuva(t) jollain tapaa tukee tekstiä tai sen tunnelmaa. Sinun ei tarvitse olla kamerataituri, puhelimellakin saa hyviä kuvia. Ja valokuvauksessakin kehittyy vain harjoittelemalla ja harjoittelemalla. Mutta toisaalta, jos kuvat eivät ole sinun juttusi ollenkaan, ei niitä kannata väkisin laittaa. Sama juttu tekstin kanssa; jos valokuvat ovat pääasia eikä tekstiä synny, pakolla ei kannata yrittää.
8. Jos käytät muiden ottamia kuvia, kysy lupa ja merkitse lähteet. Esimerkiksi Pinterest ja Googlen kuvahaku sellaisenaan eivät ole lähteitä, sillä jostain ne kuvat niihinkin tulevat. On olemassa myös sivustoja, joista voi vapaasti lainata kuvia, joten niihin kannattaa tutustua.
9. Jos olet niin onnekas, että saat kommentteja, vastaa niihin. Lukijoiden huomioiminen on tärkeää oli heitä sitten yksi tai satatuhatta. Ajattele, että joku on käyttänyt aikaansa postauksesi lukemiseen ja vieläpä kommentoi sitä! Se on ainakin itselleni paras palkinto, jonka bloggaamisesta voi saada. Lukijana minua harmittaa, jos kommenttiini ei vastata. Saatan kommentoida vielä joskus uudelleen toiseen postaukseen, mutta jos en saa vastausta, kommentointi-intoni loppuu monesti siihen. Eri asia on, jos kommentteja tulee kymmenittäin ja aika ei vain riitä, mutta tämä taitaa olla aika pienen prosentin ongelma.
10. Ole ylpeä tuotoksestasi. Itse piilottelin blogia kauan epävarmuuttani, kunnes ymmärsin, että jos olen tähän itse tyytyväinen, se riittää. Aina tulee olemaan joku, joka ei pidä tai jota ei kiinnosta, mutta sille ei vain voi mitään. Mutta ihan yhtä varmasti on aina joku, jota kiinnostaa.
Ja nyt olisi viimeisen osion, eli haasteen eteenpäin lähettämisen vuoro. Haastan mukaan seuraavat ihanat blogit:
Sammalsydän, Valkoinen paletti, Ella Elers, Anna mun treenaa!, In the middle, Dear Moments & Me, Take a Breath, Harharetkeilyä, Anna Vihervaarasta ja Tyhjä ajatus. Vastatkaa haasteeseen, jos tuntuu siltä ja ette ole sitä vielä tehneet.
Tässä ohjeet lyhyesti:
1. Kirjoita postaus tunnustuksesta ja mainitse ja linkitä blogi, joka nimesi sinut.
KIRSIkan kukkia -blogissa kyseltiin, miten ihmiset liittävät yhteen joulun ja sosiaalisen median, vai liittävätkö. Oma suhtautumiseni on ollut se, että puhelinta näprään mahdollisimman vähän. Toki katson viestit ja vastaan mahdollisiin joulutoivotuksiin, mutta blogien lukemiset, instagramin ja facebookin selailut ynnä muut jääköön hetkeksi minimiin. Aamun voi sen sijaan aloittaa vaikka perinteisesti Joulupukin kuumalinja -ohjelmalla. ;) Tai laittamalla soimaan oman jouluisen Spotify-listan.
Oikein ihanaa joulua kaikille! Toivottavasti tämä pieni maapallomme saa rauhallisen joulun.
Helmikuu menikin sitten koulutehtäviä pähkäillessä ja kuvatessa. Valokuvauksen lisäksi pääsin myös piirtämään, ja ylläolevaan piirustukseen yritin hahmotella omaa mielenmaisemaani. Lisäksi tässä kuussa ystäväni sai vauvan! <3
Maaliskuussa pääsin kokemaan talvisen Repoveden lyhyellä päiväreissulla. Koulua varten tein kuvareportaasia äitini viikonlopusta (kukaan muu ei olisi tähän varmaan edes suostunut.. :D) ja suunnittelin tulevan roolikuvaustehtävän tyyliä. Sain myös kunniatehtävän kuvata ystäväni vauvan ristiäiset. Aluksi mietin, että mitenköhän siitä suoriudun, mutta aika hyvin se lopulta meni kun valoakin riitti mukavasti. Tässä kuussa myös toinen ystäväni sai vauvan.
