2016 – kuinka vuosi kului

Vuosi lähenee jälleen loppuaan, ja ajattelin koota vähän itselleni ylös, mitä tähän vuoteen oikeastaan kuuluikaan. Jos bloggailuni jatkuu vielä pitkään, on myöhemmin sitten kiva vertailla eri vuosia.

Tammikuusta muistan sen, että oli tosi kovia pakkasia ja kameranulkoilutusinto vain kasvoi sitä mukaa kun pakkanen kiristyi. Vastavaloon kauniisti höyryävä Kymijoki, auringon haloilmiöt ja -25 asteessa kuvatut revontulet jäivät mieleen. Tammikuussa myös yksi haaveistani kävi toteen, kun aloitin kevätlukukauden kestävät opiskelut Kymenlaakson opiston valokuvauslinjalla.

Helmikuu menikin sitten koulutehtäviä pähkäillessä ja kuvatessa. Valokuvauksen lisäksi pääsin myös piirtämään, ja ylläolevaan piirustukseen yritin hahmotella omaa mielenmaisemaani. Lisäksi tässä kuussa ystäväni sai vauvan! <3

Maaliskuussa pääsin kokemaan talvisen Repoveden lyhyellä päiväreissulla. Koulua varten tein kuvareportaasia äitini viikonlopusta (kukaan muu ei olisi tähän varmaan edes suostunut.. :D) ja suunnittelin tulevan roolikuvaustehtävän tyyliä. Sain myös kunniatehtävän kuvata ystäväni vauvan ristiäiset. Aluksi mietin, että mitenköhän siitä suoriudun, mutta aika hyvin se lopulta meni kun valoakin riitti mukavasti. Tässä kuussa myös toinen ystäväni sai vauvan.

Huhtikuussa täytin 26 vuotta. Päivät koulussa kuluivat hujauksessa, ja olikin jo aika pystyttää kaikkien linjojen yhteinen näyttely Kouvolan kirjastoon. Olin kuvannut paljon kukkia, ja niiden kuvien joukosta löytyi myös oma näyttelytyöni. Valinta oli lopulta aika selkeä, vaikka yleensä tyylini ei ole noin dramaattinen. Kuva ei ole studiossa otettu, vaan kotona luonnonvalossa ikkunaa vasten. Huhtikuu toi mukanaan myös jo tovin odotetun luennon ja workshopin, jonka vetäjänä oli Konsta Punkka. Vaikka huippuotoksia ei päivän aikana syntynytkään, oli kiva käydä yhdessä Kotkassa kuvailemassa Kaakon kajauttajat -ryhmämme ja Konstan kanssa.

Toukokuu ja viimeiset viikot koulun penkillä, mihin kevät oikein katosi?! Teimme vielä retket Anjalaan Junkkarinvuorelle ja Kotkaan. Kävin myös yhtenä aamuna ihan yksin pimiössä kehittämässä kuvaamani filmin, ja se vieläpä onnistui! Filmikuvaaminen ja pimiötyöskentely oli ihanaa vastapainoa nykyajan nopealle digikuvaamiselle. Pidimme vielä porukalla pihamajabileet ihanan kurssikaverimme Leenan luona ja kevätjuhlan jälkeen kajautimme ilmoille yhteislaulun Inkeroisten ainoan(?) kuppilan terassilla. Jostain syystä en saa nyt päähäni yhtään, että mikä se laulu oli, mutta olipa siinä viattomilla ulkopuolisilla korvissa pitelemistä..! Peten kanssa kävimme meille uudessa luontokohteessa, eli Heisanharjun luontopolulla hyttysten syötävänä. Ja viimeisenä muttei ollenkaan vähäisimpänä, aloitin blogini pitämisen täällä Starboxin puolella.

Parin viikon starboxilaisuuden jälkeen olikin jo vuorossa ensimmäinen bloggaajatapaaminen, joka pidettiin Lappeenrannassa. Silloin minulla vahvistui viimeistään mielipide siitä, että olin tehnyt oikean päätöksen siirtäessäni blogini tänne. Juhannusta vietin kotona yksin, mutta Peten kanssa ehdimme käymään niin Mustila Arboretumissa kuin Porvoossakin.

Heinäkuussa olen nähtävästi kuvannut paljon - taas. Repovedellä tuli käytyä melkoisen kuumana päivänä, ja yhtään ei helpottanut se, että ampiaisia sai juosta karkuun vähän väliä. Noin viidentoista vuoden tauon jälkeen pääsin käymään myös Pohjois-Karjalassa mökillä, ja samalla reissulla pääsin myös Anssi Kelan keikalle Kihaus Folk -kansanmusiikkifestivaaleilla. Yhden ystäväni kanssa teimme geokätköilyroadtripin, ja pikkuveljeni kanssa lähdimme ex tempore Hamina Bastioniin Robinin keikalle. En ole Robinia oikeastaan kuunnellut, mutta keikka oli hyvä!

Elokuussa tein yksinkertaiset jonkkapussit ja kävin kuuntelemassa Tarja Turusen ja Kymi Sinfonietan ilmaiskonsertin Manskilla. Sää suosi ja konsertti oli todella hieno ja vieläpä ilmainen. Tästä kuusta en muista oikeastaan mitään muuta sen kummempaa.

Syyskuussa oli yhdet kivat häät, Valojen yö Haminassa, ystävien tapaamista pitkästä aikaa ja uusi työmahdollisuus. Todella kaunis ruska jäi myös mieleen.

Lokakuussa alkoi yhteensä muutaman päivän mittainen kansalaisopiston valokuvauskurssi Pitkät valotukset. Kävimme Peten kanssa Helsingissä viettämässä 7-vuotispäivää, ja lisäksi inspiroiduin halloween-teemasta.

Marraskuussa innostuin leipomisesta, askartelusta ja käsityöjutuista. Tein ainakin suklaatuorejuustokakkua, karjalanpiirakoita mummin kanssa, joulukortteja ja unisiepparin. Valomaalailin myös kotona jonkun verran, ja tapasin lisää starboxilaisia tällä kertaa Mikkelissä. En ole varmaankaan moniin vuosiin tehnyt kunnollista uudenvuodenlupausta, mutta nyt keksin jo yhden. Marraskuussa bloggailuinto oli korkealla ja se olikin myös lukijamääriltään tähän mennessä paras kuukausi koko blogitaipaleeni historiassa.

Joulun tunnelmaan virittäydyin tekemällä joulutorttuja ja -pipareita, kuuntelemalla jouluradiota ja käymällä kauneimmissa joululauluissa. Ainoat pikkujouluni vietin vanhalla viiden tähden opiskelijaporukalla, jonka olimme saaneet kokonaisuudessaan kasaan viimeksi noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Kieltämättä aluksi vähän mietin, että minkähänlainen ilta siitä tulee näin pitkän ajan jälkeen, mutta hyvä tuli! Joidenkin elämässä on ollut enemmän muutoksia kuin toisten, mutta meininki oli ihan yhtä hulvatonta kuin ennenkin ja tuntui, ettei viime näkemästä olisi juurikaan aikaa. Tanssimaankin pääsin, mikä olikin varmaan ensimmäinen ja viimeinen kerta tänä vuonna.

Olen myös koittanut harjoitella kitaransoittoa, vaikka mitään todellista ymmärrystä minulla ei lajista vielä olekaan. Siihen nähden Sydämeeni joulun teen sujuu jo ihan hyvin, mutta konserttia ei ole kuitenkaan lähiaikoina valitettavasti tiedossa. Onneksi pääsin itse oikeaan joulukonserttiin, kun suosikkilaulajani Johanna Kurkela konsertoi Myllykosken kirkossa. Joulu meni perinteisesti ja löysin itseni joulupäivän aamuna seitsemältä myös joulukirkosta. Joulun jälkeen ehdimme vielä vierailemaan ystävien luona pitkästä aikaa, ja kiitos Satun opin taittelemaan todella hienon tähtiorigamin!

Vuosi 2016 oli pitkästä aikaa sellainen mukava vuosi, ilman mitään suurempia vastoinkäymisiä. Monen haasteellisen vuoden jälkeen siis oikein tervetullutta aikaa, jota voi muistella hyvillä mielin.