Haaveita ja listoja vuodelle 2019

Vuoden viimeinen päivä. Itselleni se tarkoittaa haaveiden ja tavoitteiden luomista seuraavalle vuodelle. Ei niinkään lupauksia, sillä ne kuulostavat aika joustamattomilta ja voivat johtaa pettymyksiin. Ja unelmoinninhan tulisi olla ennen kaikkea hauskaa!

Eli taas oli aika perinteisen aarrekartan. Vuosi 2018 on ollut yleisesti ottaen aika tasainen, jos ei nyt mennä yksityiskohtiin. Seuraavalta vuodelta toivon myös tietynlaista tasaisuutta, rauhaa ja aikaa tehdä mieleisiä asioita. Aion esimerkiksi opetella taas lukemaan romaaneja, mikä on ollut viime vuosina hyvin vähäistä. Haluan myös järjestää muutenkin aikaa luovuudelle ja inspiroitumiselle, sillä se on yksi hyvinvointini kulmakivistä.

Ensi vuoden karttaan hakeutui kuitenkin jotain muutakin, kuten hehkulamppu ja uudistuminen. Odottelen sellaista heureka-hetkeä, jolloin ymmärtäisin, mihin suuntaan tätä elämää kannattaa viedä. Periaatteessa olen sitä mieltä, että elämäänsä on hyvä olla tyytyväinen juuri tässä hetkessä, sellaisena kuin se on, mutta silti kaipaan jotain muutosta. Olemme asuneet tässä asunnossa seitsemän vuotta, kenties olisi jo aika muuttaa? Se olisi ainakin ihan konkreettinen uusi alku. 

Tänä vuonna jäi Kolin reissu tekemättä, joten ensi vuonna se on haavelistalla korkealla! Haaveissa siintävät myös mökkeily, Lappi ja retkeily Suomessa ylipäänsä. Näiden kuvien oton jälkeen kartalle löysi myös yksi maatuska; katsotaan, avautuuko sen sisältä mahdollisuuksia itäänpäin...

Ja sitten tämä joululahja, jonka sain ystävältäni! Kyseessä on Moorea Sealin 52 listan projekti, joka sisältää vuoden jokaiselle viikolle erilaisen aiheen listalle. Pidän asioiden listaamisesta, joten lahja on oikein osuva ja vaikuttaa inspiroivalta..! Kirjan alaotsikkona on "Elinvoiman ja luovuuden vuosi", ja jos listojen tekeminen noita teemoja edesauttaa, niin mikäs sen parempaa. Vuoden jälkeen kirjan tulisi olla täynnä, ja siihen on varmasti hauska myöhemmin palata.

Ensimmäinen lista kehoittaakin kirjoittamaan tavoitteet ja unelmat tulevalle vuodelle. Aarrekartassani niitä on jo monta, mutta keksin varmasti muutaman lisää.. Sivut ovat nyt tyhjät, mutta ne täyttyvät vielä tänään sen jälkeen, kun olen tehnyt perinteisen vuosikatsauksen paperiseen päiväkirjaan. Tuleepa avattua sekin, edes kerran vuodessa! :)

Ihanaa uuden vuoden aattoa ja omannäköistä vuotta 2019 Sinulle! ♥

Vuoden mieleenpainuneimmat postaukset x 6

Tuli tässä vähän lueskeltua vanhoja postauksia, ja ajattelin koota muutaman mielestäni kiinnostavimman samaan paikkaan. On sitä näköjään jotain fiksuakin tullut vuoden sisään ajateltua ja kirjoitettua, toki asioista voi aina olla montaa mieltä..! Olen kirjoittanut itsensä ylittämisestä ja siitä, miten joskus vähempikin riittää. Olen myös pohtinut kauniiden sanojen merkitystä ja oman itsensä arvostamista. Kaikista luetuin näistä pohdiskelevammista jutuistani taas käsitteli sitä, miten herkkä ihminen ylivirittyy helposti, ja miten tilannetta voi itse helpottaa.

1. Epämukavuusalueella voi olla ihan hauskaakin
2. Vähempi parempi
3. Arvosta itseäsi, niin muutkin tekevät niin
4. Kauniista sanoista
5. Herkkyyden haasteita: ylivirittyneisyys

Ja jotta ei liian syväliseksi menisi, valitsin tähän loppuun vielä omasta mielestäni vuoden hauskimman postaukseni. Ainakin hymy tuli huulille vieläkin, kun sitä luin! Itselleen on muistettava myös nauraa, se tekee hyvää.

6. Mitä tehdä mökillä – Niittykukkia edition

Luulenpa, että seuraavassa jutussa pohditaan jo vähän tulevaa vuotta...

Taianomaista joulua♥

Vihdoin on aika hengähtää hektisen syksyn jälkeen. Innostuin nyt viikonloppuna leipomaan ja koristelemaan pipareita. Lisäksi olen toki kuunnellut joululauluja – kuuntelepa Tähti, tähdistä kirkkain -kappaleesta tämä versio, Antony Parviainen tulkitsee sen todella kauniisti. Tuo onkin ollut tämän joulunalusajan kuunnelluin lauluni. Mielenkiintoista, miten joka vuosi jokin joululaulu nousee ylitse muiden. Kerran se oli ihan selkeästi Jarkko Aholan Mielenrauhaa, kerran Carolan Himlen i min famn, viime vuonna Kolmen kuninkaan marssi niin ikään Antonyn laulamana jne.

Tänä aamuna herätessäni näin täysikuun katoavan puiden latvojen taa. Muistin taas, miten pienet asiat tuovat iloa, kunhan niihin vain kiinnittää huomiota.

Nyt aion vain tehdä palapelejä (aloitin alkupalaksi 500 palan pikkupalapelin, 1000 palaa odottelee vielä), lukea, ehkä kerrata vähän venäjää ennen uuden kurssin alkua, pelata jouluna pikkuveljen kanssa perinteisesti pleikkarilla jotain tasohyppelypeliä ynnä muuta mukavaa! Ja katsoa elokuvia, perinteiset jouluhömpät Love Actually ja The Holiday onkin jo katsottu, ja tänään on vuorossa Yksin kotona 2 (koska pulumummo). 

Ihanaa joulua! <3