Tervetuloa uuteen blogiini ja 6 mieleenjäänyttä postausta Starboxin ajalta

Starbox on auki vielä viikon, mutten sitten malttanutkaan olla avaamatta uutta blogikotia jo nyt, kun kaikki tuntuu olevan suunnilleen kunnossa!

Mietin, millaisen postauksen tekisin ensimmäiseksi "uuteen" blogiin. Jostain syystä pää lyö ihan tyhjää, vaikka olo on tietyllä tapaa myös hyvin inspiroitunut siitä, että olen nyt niin sanotusti blogin kanssa ihan omillani. Aiemmin vain portaaleissa bloganneena en ole juurikaan päässyt vaikuttamaan esimerkiksi ulkoasuun, joten on mukavaa, että voin nyt päättää itse kaikesta. Onnistuin jopa googlen avustuksella koodaamaan blogin mobiiliversioon näkyviin haluamani asiat, jotka sieltä puuttuivat. Vaikka juttu ei ollut kummoinenkaan, pieni sisäinen nörttini oli innoissaan ratkaisun löytymisestä.

Koska blogialusta on uusi, ja tänne saattaa kenties eksyä uusia ihmisiäkin, ajattelin jakaa muutaman vanhan postauksen, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet mieleeni. Kenties niiden kautta voit saada tästä blogista jonkinlaisen käsityksen. Tervetuloa, olit sitten vanha tai uusi tuttavuus!

1. 28

Kirjoitin tämän postauksen noin vuosi sitten syntymäpäiväni aattona siitä, mitä olen elämästä oivaltanut. Allekirjoitan yhä jokaisen kohdan.

2. Kiltteydessä on taikaa

Edelleen olen sitä mieltä, että kiltteys ei ole merkki heikkoudesta, vaan vahvuus. 

3. Miksi etsiä kirjeystävä?

Aloitettuani syksyllä venäjän opinnot, päätin etsiä muutaman uuden kirjeystävän, jotka kyseistä kieltä osaavat. Nyt on lupaavia tuttavuuksia löytynyt ja toivon, että tulemme kirjoittelemaan pitkään! Olen kirjoitellut kirjeitä epäsäännöllisen säännöllisesti jo 20 vuotta, ja on aina yhtä mukavaa löytää ajatuksella kirjoitettu kirje postin seasta. 

4. Kohtuudesta, mielettömyydestä ja yhdestä kirjasta

"Ja toden totta, kultainen keskitie ja kohtuus tuntuvat olevan täysin vieraita tälle ajalle, jossa elämme. Aina pitää olla, saada ja tehdä jotakin enemmän ja paremmin kuin ennen tai kukaan muu. Välillä tuntuu, että mikään ei riitä." Ei lisättävää.

5. Servettilumpeenkukka

Tämä lumpeenkukan taitteluohje oli vanhan blogini suosituin postaus, ja toiseksi luetuin Niittykukissa Starboxin aikana. Pyhinä ja muiden juhlien aikaan blogissa näyttää olevan monesti pieni piikki kävijöiden määrässä, kun ihmiset etsivät inspiraatiota juhlakattaukseen. En kai siis voi jättää sitä tästäkään listasta pois!

6. Aamun valossa

Lempiaikani valokuvata on ehdottomasti aamu. Etenkin kun on sumuista, tai nousevan auringon valossa kimaltavaa aamukastetta. Silloin luonto on heräämässä ja näyttää erityisen taianomaiselta.

Blogi muuttaa 1.4

Starboxin blogeja lukevilta tuskin on jäänyt huomaamatta, että portaali suljetaan 31.3 eli kahden viikon päästä. Olen nyt viimeisen reilun kuukauden ajan siirtänyt postauksia manuaalisesti uuteen paikkaan, ja työn määrä on ollut niin hurja, etten ole ehtinyt edes mainita muutosta täällä saati tehdä uusia blogipostauksia. Mutta nyt, 223 postausta, yli 1900 kuvaa ja varmasti kymmeniä tuhansia hiiren klikkauksia myöhemmin, olen saanut postaukset siirrettyä.

Vanhoissa postauksissa saattaa olla vähän erilaisia fontteja ja muotoiluja (ja ihmeellisiä tyhjiä välejä), ja kuvatekstit ja linkitykset jätin suuresta osasta juttuja pois kokonaan. Vaikka olisi ihanaa, että kaikki näyttäisi harmoniselta, tulin siihen tulokseen, että pysyäkseni jotenkin järjissäni tämän urakan kanssa en voi ajatella perfektionistisesti. Pääasia, että postaukset ovat tallessa.

Starboxin loppuminen tuli ehkä hieman yllätyksenä, olihan portaali vasta alle kolme vuotta vanha. Olin kyllä koko ajan tietoinen mahdollisuudesta, sillä kaupallisten portaalien täytyy myös kannattaa taloudellisesti pystyäkseen toimimaan. Harmi, ettei näin lopulta ollutkaan. Toisaalta, parempi nyt kuin myöhemmin, jolloin siirrettäviä postauksia olisi ollut vielä enemmän... Opinpahan ainakin arkistoimaan blogissa käytettävät kuvat paremmin myös jatkossa!

Postausten siirto sai minut konkreettisesti käymään läpi edelliset 2,5 vuotta elämästäni. Vaikken blogissa kaikkea jaakaan, monet muistot tulvivat mieleen elävästi. Joillekin ajatuksille vähän naureskelin, ja välillä taas mietin, että olenpa osannut ajatella fiksusti. Luin myös vanhoja kommentteja, ja välillä meinasi tulla ihan tippa linssiin, kun niin kauniisti olette minulle kirjoittaneet.

Starbox toi elämääni paljon ihania asioita ja kokemuksia, ja etenkin ihmisiä. Bloggaajakollegoilta saatu tuki ja kannustus ylläpitoa unohtamatta on ollut todella arvokasta. Toivon, että pidämme yhteyttä myös jatkossa!

Toivon myös, että sinäkin löydät uuteen blogiin, jonka osoite 1.4 alkaen on

https://niittykukkia.blogspot.com/ 

♥

Ikigai, merkityksellinen elämä ja 8 miljoonaa jumalaa

Mitä enemmän luen japanilaisesta kulttuurista, sitä varmemmaksi tulen siitä, että olen jossain edellisessä elämässäni asunut siellä. Tai ainakin jonkinlainen sielunyhteys minulla on tuohon kaukaiseen maahan, jossa toivottavasti joskus tulen vierailemaan.

Viime syksynä voitin yhdestä arvonnasta tokiolaisen aivotutkija ja tietokirjailija Ken Mogin kirjoittaman Löydä oma ikigai nimisen kirjan. Tämä kirja tuotti ja tuottaa minulle iloa, joten se todellakin saa jäädä kirjahyllyyn. Viime postauksessa vinkkasin Marie Kondon Kodit kuntoon -ohjelmasta, ja siinä yhdessä jaksossa kirjoja "heräteltiin eloon" taputtelemalla niitä hellästi ennen järjestelyä. Kondo myös tervehti koteja ennen urakkaan ryhtymistä. Tämä saattoi herättää perheissä ja katsojissa pientä hilpeyttä, eiväthän kirjat saati kodit itsessään ole eläviä. Kulttuurit ovat kuitenkin erilaisia, ja Japanissa shintolaisuudella on yhä vahva asema. Siinä puhutaan jopa kahdeksasta miljoonasta jumalasta; hengen/jumaluuden (eli kamin) ajatellaan asustavan myös ihmisten tekemissä esineissä. Ja siksi esineitä kunnioitetaan, ja konmari-metodissa myös pois laitettavia tavaroita kiitetään palveluksesta.

Muutama vuosi sitten luettuani Kondon ensimmäisen kirjan juuri tuo ajattelutapa tuntui minusta todella virkistävältä tässä kulutuskeskeisessä yhteiskunnassa. Jos minulla on jokin esine, tulee minun myös pitää siitä hyvää huolta. Jos ostan uutta, mietin, jaksanko huolehtia vielä tästäkin esineestä, ja ennen kaikkea, tuottaako se minulle iloa. Eräs tuttu luonnehti ohjelmaa typeräksi ja liikaa tunteilua sisältäväksi, mutta niinhän se on, että kaikki ei sovi kaikille. Mutta sanottakoon vielä, että ohjelma on aika pintaraapaisu, eikä siitä välttämättä saa kovin kokonaisvaltaista kuvaa konmarista. Jos ihmiset kunnioittaisivat ja huolehtisivat jo omistamistaan esineistä, tarve (yli)kuluttaa vähenisi varmasti huomattavasti.

Hupsista, eksyinpä pitkäksi aikaa vähän sivuraiteille! Tarkoitushan oli kirjoittaa enemmänkin tästä ikigaista, joka tarkoittaa lyhyesti sanottuna syytä elää, kokemusta merkityksellisestä elämästä. 

Ikigai löytyy pienten asioiden maailmasta. Aamun ilma, kahvikupillinen, auringonsäde, mustekalan lihan hierominen ja Amerikan presidentin kehut ovat samalla viivalla. Vain ne, jotka tunnistavat koko tämän kirjon runsauden, voivat todella arvostaa ja nauttia siitä.

Ken Mogi

Yksi tärkeä asia, joka ikigaista tulee tietää ja muistaa on se, että sinulla voi olla ikigai ilman, että siitä seuraa konkreettista hyötyä tai saavutuksia. Voit löytää oman ikigaisi asiasta, jossa kukaan muu ei näe arvoa. Jossain vaiheessa oman intohimon seuraaminen voi toki alkaa kantaa myös ulkoista hedelmää, mutta se ei ole oleellista. Mitä tekisit ja teet silloinkin, vaikket hyötyisi siitä mitenkään? Tätä kysymystä pohtiessa alkaa lähestyä omaa ikigaitaan.

Ikigain sanotaan olevan syy nousta aamulla sängystä. Kun olo on motivoitunut, uuden päivän ottaa innolla vastaan. Kannattaa kuitenkin varoa "keskittymisharhaa". Se on ilmiö, jossa ihminen ajattelee tiettyjen asioiden olevan edellytyksiä onnellisuudelle, vaikka se ei oikeasti ole totta. Elin itse pitkään keskittymisharhassa, jonka aikana uskoin, että voisin olla oikeasti onnellinen vain, jos olen hyödyksi yhteiskunnalle (toisin sanoen en olisi työtön). Ei liene tarpeellista sanoa, että olo oli onneton. En silloin ollut kuullutkaan ikigain käsitteestä, mutta oma ikigain lähteeni valokuvaus alkoi vahvistua. Nousin ylös sängystä, sillä halusin tietää, mitä luonnonihmeitä voisin tänään muistikortille tallentaa. Heräsin myös vajaat puoli vuotta aikaisin, jotta ehtisin bussiin, joka kuljettaisi minut valokuvausopintoihin toiseen kylään. Valokuvaus toi ja tuo edelleen kaipaamaani merkityksellisyyttä elämääni. Se ja luonnon kauneuden tarkastelu ovat turvasatamiani, joihin voin aina palata heikkonakin hetkenä.

Ikigain käsite sisältää viisi peruspilaria:

1. Aloita pienesti
2. Vapauta itsesi
3. Harmonia ja kestävyys
4. Iloitse pienistä asioista
5. Ole läsnä tässä ja nyt

Kuulostaa aika järkevältä vai mitä? Jotten referoisi koko kirjaa (ja jotta pääsisin kohta nukkumaan), sanon vain, että jos kiinnostuit aiheesta, lue tämä kirja! Tulen varmasti muistuttelemaan itseäni näistä teemoista avaamalla teoksen aina silloin tällöin.

Hyvää yötä ja kaunista uutta viikkoa.♥