Ensimmäinen blogipostaukseni porvoolaisena. Kyllähän tämä vähän oudolta tuntuu, vaikka tätä pitkään suunniteltiinkin. Vielä pari kuukautta sitten ajattelin, että kiitos koronan ja Uudenmaan eristyksen ja ties minkä, tämäkin suunnitelma siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Men vi är här nu! Kaikkien muuttolaatikoiden ja kaaoksen keskellä. Onneksi lomautusviikkoani ei peruttu, sillä en tiedä, miten töiden päälle olisin jaksanut hoitaa myös tämän muuttohässäkän. Sain kuitenkin vielä piipahtaa pariin otteeseen työpaikalla, ja kuten arvelinkin, haikeaahan se oli. Steinerpäiväkoti Aamuruskolla tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. ♥ Voin suositella sekä Aamuruskoa, että Kuusankosken (juuri muuttanutta ja tosi ihanaksi laitettua) Päivänkehrää kaikille perheille, ihan näin vinkkinä vaan kouvolalaisille, joille kodinomaisuus ja luonnonläheisyys ja -mukaisuus ovat tärkeitä arvoja.
sunnuntai 31. toukokuuta 2020
Heippa Kouvola, hejsan Borgå!
lauantai 23. toukokuuta 2020
Kun kaikki näyttää samalta, mutta niin erilaiselta
On uudenkuun, ja siten uusien alkujen aika.
Olen kävellyt kotikylän tuttuja katuja ristiin rastiin. Vieraillut rakkaiksi käyneillä luontopoluilla. Ketunleivät kukkivat runsaslukuisina taas siellä missä ennenkin.
Ja silti kaikki näyttää erilaiselta.
Tyhjensin eilen työpaikalla lokeroni sisällön kasseihin, ja heitin kauhtuneen talvitakin viimein roskiin. Sama pitäisi kai tehdä niille aivan liian puhki kulutetuille sormikkaille. On edessä lomautus- ja samalla työsopimuksen viimeinen viikko. Outoa, ja niin haikeaa...
Taidan varustautua ensi viikon viimeiseen töissä piipahdukseen aurinkolasein – toivottavasti paistaa!
Kuten Vesterisen syksyn konserttikiertue on nimetty, aion luottaa siihen, että
kaikki jatkuu hyvin.
Kuvat miusta: Pete
Tunnisteet:
ajatuksia,
arki,
luonto,
Niivermäki,
valokuvaus
tiistai 19. toukokuuta 2020
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





















