Vuodenvaihteessa

Uudestavuodesta on jotenkin tullut sellainen juhla, jonka vietän kotona, ja monesti yksin. Käyn ehkä illalla katsomassa Kymijoen varrella ilotulitusta ja palaan kotiin. Niin eilenkin. Vaikka kliseiseltä kuulostaakin, vuoden vaihtuminen on aina sellainen taitekohta, jolloin on ehkä ihan hyväkin ihan itseksensä reflektoida mennyttä vuotta ja pohtia nykyhetkeä. Miettiä sitä, mitä elämältään kaipaa ja mikä on hyvin jo nyt.

Minulla on ollut tapana kirjoittaa paperipäiväkirjaan edes jotain kuluneesta vuodesta, sanoa heippa ja toivottaa uusi vuosi tervetulleeksi. Edellinen merkintä päiväkirjassa näkyi olleen toukokuulta, joten aika harvassa on kirjoittaminen ollut. Mutta tästä perinteestä pidän kiinni.

Ja nyt kun tavoista aloin puhumaan, nostin tälle vuodelle myös pakasta yhden kortin. Kortiksi valikoitui compassion, myötätunto. Tällaisten korttien mukana tulee yleensä pieni vihko, jossa on jokaisesta kortista lisää ajatuksia. Tämän kortin kohdalla puhuttiin lempeydestä (joka päätyi myös siihen aarrekarttaani) ja siitä, että olisi muistettava kohdella itseään –ja muita– hyvin niin ajatuksin, sanoin kuin teoin. Ja ennen kaikkea, olla rehellinen itselleen. 

Illalla kaikkia kivoja juttuja tehtyäni ja näitä ajatuksia pyöriteltyäni mieleeni laskeutui sellainen mukavan rauhallinen olo. Tunnen, että tässä vuodessa on potentiaalia. Ja minussa on potentiaalia. Seuranani tänä vuonna on myös tänään aloittamani Hyvän mielen vuosi -tehtäväkirja, jonka ensimmäisen viikon tehtäviin tartuin aamulla innolla. Toivottavasti kirja ei vuoden aikana unohdu, niin kuin tällaisille projekteille on välillä tapana käydä. Mutta jos niin käy, se ei onneksi haittaa. Ainahan sitä voi myöhemminkin täyttää, ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus. 

Hyvä tästä tulee!