Lokakuun helmiä

Lokakuussa tulin iloiseksi siitä, kun

• -näin vihreitä revontulia parvekkeeltamme käsin kajastavan mäen ja puiden takana. 
• -on ollut tähtikirkkaita öitä, ja olen voinut ennen nukkumaanmenoa käydä ihailemassa tähtitaivasta ja Otavaa kirpeässä syysilmassa. (Note to self: opettele tunnistamaan joku muukin tähtikuvio tänä talvena!)
• -maisema yhtenä aamuna muuttui kauttaaltaan vaaleanpunaiseksi.

• -pääsin keräämään suppilovahveroita Haminan metsiin. 
• -teimme Peten kanssa retken Repovedelle, eikä ollut kiire minnekään.
• -oli niin kaunis aurinkoinen sunnuntaipäivä, että koko ympäristö tuntui kimaltavan kultaisena.
• -olen taas aloittanut aamut kynttilän valossa – aikaisin ja ajoissa heräämisen hyviä puolia.

• -näin ystävääni ja kummipoikaani. ♥
• -pääsin yhtenä päivänä käymään mökillä Rääkkylässä. 
• -sain haravoida lehtiä niin töissä kuin mökillä.

• -sain pitää kaksi päivää syyslomaa.
• -kävin yhden ystävän kanssa kahvilla, ja useampi tunti vain vierähti huomaamatta. 
• -tein tämän hienon soittolistan, jonka myötä muistin kaikki vanhat (lapsuudenkin oudot) suosikit.

• -voitin yhdestä arvonnasta mielenkiintoisen kirjan ja labradoriittikorvakorut (mikä muistutti siitä, että korvien noin 15 vuotta sitten umpeutuneet reiät ovat edelleen uusimatta..).
• -varasin bussilippuja ystävien luokse ensi kuulle. Toista heistä en ole nähnyt varmaan yli vuoteen! 
• -varasin itselleni lipun Johanna Kurkelan ja Johanna Iivanaisen yhteisen Gemini-kiertueen keikalle Porvooseen! Odotan taianomaista tunnelmaa..♥
Paljon mukavia asioita on siis ollut ja odotettavissa. Kun keskittyy hyvään, on haastavat ja väsyttävät hetket paremmin kestettävissä. Valoa on juuri niin paljon, kuin sitä haluaa nähdä...