10 vuotta Kouvolassa – kaikkea kivaa betonista ja vähän muutakin

Se oli vuonna 2009 elokuussa, eli kymmenen vuotta ja pari viikkoa päälle, kun Kouvolasta tuli koti. Enpä olisi silloin arvannut, että tästä näin pitkä opiskelupaikkakuntareissu tulisi. Ehti se koulukin jo muualle muuttaa. Tämän "juhlavuoden" kunniaksi kaivelin vähän kuvia sieltä sun täältä. Tähän hätään vuosilta 2009 ja 2010 en kuvia löytänyt (ainakaan julkaisukelpoisia..), ne lienevät jonkun kadonneen tai hajonneen muistitikun kätköissä suurimmaksi osaksi.

Näitä kuvia kootessa tuli hyvin käytyä läpi, mitä kaikkea Kouvola-vuosiin onkaan mahtunut. Ja mitä kaikkea kivaa Kouvolasta löytyy! Oli opiskelijabileitä, jotka veivät mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja tilanteisiin. Samaa voisi sanoa geokätköilystä, johon opiskelukaverini minut tutustutti. Olen myös päässyt näinä vuosina ensimmäistä kertaa kokeilemaan, miltä tuntuu olla hevosen selässä, ratsastukseksi niitä yritelmiä ei ehkä voine sanoa. Valokuvausharrastus leimahti liekkeihin täällä, ja oppimisen haluun vastasivat Kouvolan kansalaisopiston lyhyemmät kurssit, inspiroiva lähiympäristö, paikallinen kameraseura ja Kymenlaakson opiston valokuvauslinja. Muistelen lämmöllä aikaa, jonka sain opiskella Inkeroisissa valokuvausta ja kokeilla kaikkea uutta. Yksi elämäni parhaista päätöksistä hakea sinne, juuri siinä kohtaa elämässä.

Kouvolassa on myös kulttuuri lähellä. Ei yhtään hullumpaa, kun voi kävellä suosikkiartistinsa keikalle Kuusankoskitalolle, tai käydä vieressä elokuvateatterissa, joka on ehkä Suomen paras ja lämminhenkisin ainakin asiakaspalvelultaan. Tämän koin taas eilen, kun kävin katsomassa Leijonakuninkaan, Studio123:sta ei huumoria puutu! Verlan keskiaikamarkkinoilla rakastuin The Sandsacksiin, ja heitä olen käynyt katsomassa nyt parina vuonna Wiipurintien markkinoilla. Ja kirjasto toimii, terveisin vakiasiakas! Kivoja kahviloitakin alkaa löytyä ihan mukavasti, mainittakoon nyt vaikka Cafe Ruukitar ja Papulaari.

Luonnosta itsestäänselvästi täytyy mainita Repovesi, Mustila Arboretum ja Niivermäen luontopolku. Repovedellä tein ensimmäisen pidemmän patikointiretken ystäväni kanssa, ja Niivermäelle suuntaan mielummin kuin vieressä pönöttävään kauppakeskukseen. Kuusankoskella on myös kivoja puistoalueita, ja iso osa kuvistani onkin kuvattu ihan tässä lähiympäristössä.

Kaikesta tästä hyvästä huolimatta, eihän se aina niin hääviä ole ollut, kaukanakin siitä monta kertaa. On täällä tuskanhikeä ja kyyneleitäkin vuodatettu. Onneksi kaiken kurjan lisäksi on ollut myös iloa, onnea, huumoria ja rakkautta, ja niihin halusin tässä nyt keskittyä. Olin joskus se tyyppi, joka tykkäsi rypeä kaikessa negatiivisuudessa – käsittääkseni ja toivoakseni en ole enää. Olen vahvasti sitä mieltä, että se mihin keskittyy ja suuntaa ajatuksensa, vahvistuu, niin hyvässä kuin pahassa. Ja minä haluan keskittyä hyvään.