2 kesän kauneinta auringonlaskua, 4 eräkerttua ja 9 koiraa mökkeilemässä

Vaikea uskoa, että näiden kuvien tunnelmista on vasta kolmisen viikkoa aikaa. Oli hurja helleviikonloppu, kun piiitkästä aikaa tapasimme opiskelukaveriporukkamme, eli eräkerttujen kanssa mökillä, kauniin Saimaan rannalla. Älä kysy mistä nimi eräkertut juontaa juurensa, en ehkä halua kertoa..! Paljastettakoon sen verran, ettei sillä ole mitään tekemistä opiskelujemme kanssa, mutta tämän kyseisen mökin kanssa saattaa ollakin... ;)

Eräkertut on siitä jännä porukka, että tapaamme noin kerran vuodessa yhdessä, jos niinkään usein. Silti meininki on rentoa ja juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Vaikka ensin on vähän muisteltava, että mihins se nyt jäikään. Tänä vuonna ajattelimme ryhtyä hurjiksi, ja miettiä jopa pikkujouluja, mikä tietäisi ennenkuulumatonta toista tapaamiskertaa saman vuoden sisään. Toisaalta, yksi kertuista puuttui tältä kesäretkeltä, joten suotakoon hänelle toinen mahdollisuus. Vaikka onhan se ymmärrettävää, että jos ei ole koiraihminen, yhdeksän hauvelia mökkiseurana (meistä muista siihen päälle nyt puhumattakaan) voi olla vähän liikaa. Ei sen puoleen, hyvin mahduimme ja koiratkin katosivat hyvin pöytien ja jalkojen alle lepäilemään. Uskokaa tai älkää, koirien ryhmäkuvan lisäksi saimme myös otettua otoksen, jossa olimme itse mukana! Olimme söpösti kuin luokkakuvassa konsanaan. Se jääköön kuitenkin kotialbumeihin.

Tämä kyseinen viikonloppu oli kesälomani viimeinen, ja olen iloinen, että se järjestyi. Oli ihanaa olla hetki ihan toisissa tunnelmissa ennen töihinpaluuta. Pelasimme mölkkyä ja Bohnanzaa (korttipeliä, jossa kasvatetaan papuja), saunoimme ja paljuilimme, väittelimme siitä onko vesi kylmää vai ei kun se oli +25 yölläkin, katselimme pimenevässä illassa himmeästi erottuvia tähtiä ja olimme vaan. 

Sanoisin, että 5/5. Tai 4/4, kun yksi kerttu tosiaan puuttui.

Kiitos tästä.♥