lauantai 7. maaliskuuta 2020

Selkeyttä, kiitos

Kirjoitin vähän aikaa sitten siitä, miten vuosien varrella kertyneet tavarakasat olivat alkaneet ahdistaa. Nyt osa on myyty kirpparilla, ja myymättä jääneet lahjoitettu paikalliseen kierrätysmyymälään. Tuntuu jo vähän selkeämmältä, vaikka luulenkin, että tässä kevään mittaan vielä jotakin lähtee kiertoon. 

Tavarasta eroon pääseminen on todella aikaa vievää! Kirpparillakaan myydessä ei riitä se, että viet tavarat ja tietyn ajan päästä haet ne pois. Ensin täytyy varata pöytä, eli löytää sopiva aika kalenterista. Sitten on etsittävä turhat tavarat, hinnoiteltava ne ja kiinnitettävä laput, kuljetettava ne kirppikselle ja käytävä lähes päivittäin järjestelemässä pöytä ihmisten tonkimisen jäljiltä. Vielä lopuksi on haettava myymättä jääneet tavarat pois, mutta tilityksen saa noutaa vasta seuraavana päivänä. Sitten on irroitettava hintalaput ja mietittävä, mitä tehdä ylijääneille, ja kuljetettava tai säilöttävä ne vielä johonkin. 

Saimme myytyä enemmän kuin mitä ajattelin (halvat hinnat edesauttoivat tätä), mutta silti vain reilu puolet vajaasta 200:sta tuotteesta. Jos ajattelen, että olisin alkanut myymään näitä nettikirpparilla yksittäin tai pienissä erissäkään, niin huhhahheijaa... Itsepalvelukirppari oli tässä kohtaa paras ratkaisu, ja saimme vaivannäöstä vielä vähän rahaakin. 

Tämän rupeaman myötä minun on entistä helpompi mennä kaupassa, netissä ja myös kirppareilla tavaroiden ohi, sillä en halua lähteä näin suureen projektiin ihan heti uudestaan. Kaikkea kaunista ja kivaa ei tarvitse omistaa. Ja vaikka kirpparit ovat mielestäni hyvä asia, surettaa silti nähdä niillä niin paljon tavaraa, jota kukaan ei oikeasti enää halua. Itsekin laitoimme kahdelle viimeiselle päivällä pöytään vielä -50% lapun, mutta silti kotiin piti tuoda vielä kolme kassillista tavaraa. Ja myös uuden tavaran harkitsematta ostamisen oikeuttaminen sillä ajatuksella, että "no tämänhän voi sitten myydä kohta eteenpäin" (esim. pikamuoti) tuntuu kestämättömältä etenkin ekologiselta kannalta. Siksi kirpparit herättävät myös vähän ristiriitaisia ajatuksia.

Konkreettisten tavaroiden vähentämisen lisäksi olen selkeyttänyt elämääni myös muilla pienillä tavoilla. Ovessa jo useita kuukausia ollut "ei mainoksia"-lappunen on helpottanut elämää monella tavalla. Ensinnäkään ei kerry niin paljon paperiroskaa kannettavaksi paperinkeräykseen, eikä myöskään synny spontaaneita ostohaluja vain siksi, kun nyt saa niin halvalla. Samasta syystä olen myös poistunut useimmilta kaupallisilta sähköpostilistoilta – ja myös siksi, että tupaten täynnä oleva sähköposti alkoi vain ärsyttämään ja viemään turhaan aikaan.

Myöskään instagramini ei ole säästynyt selkeyttämiseltä. Vaihdoin niin sanotun "arkitilini" yksityiseksi poistaen samalla seurattavia tilejä ja myöskin seuraajia. Ne syyt, miksi tilini aiemmin julkisena pidin, eivät ole enää niin relevantteja kuin aiemmin. Halusin myös saada itselleni kontrollin siihen, ketkä arkisia asioitani voivat nähdä. Blogi ja valokuvausinstani ovat kuitenkin edelleen julkisia ja ajattelin, ettei kaiken tarvitse olla. Instagramista puheen ollen, pyrin pitämään päivittäisen käyttöaikani alle puolessa tunnissa. Aina se ei onnistu, mutta nyt jo paremmin kuin ennen. Haluan vapauttaa käteni ja mieleni tekemään järkevämpiä asioita tai vain olemaan päättömän selailun sijaan.

Nämä kaikki edellä mainitsemani keinot edistävät myös mielen selkeyttä, jota etenkin nyt tunnun tarvitsevan, kun tulevaisuudessa on niin monta isoa kysymysmerkkiä. Siksi noiden selkeyttämistoimien lisäksi arkeeni on muutaman kuukauden kuulunut myös erilaiset syvähengitys- ja mielikuvaharjoitukset, epäsäännöllisen säännöllisesti. Syvähengityksen ja meditoinnin hyödyt ovat kiistattomia ja innolla odotankin, miten ne omalta osaltaan parantavat elämänlaatua myös pitkän ajan kuluessa.

Ihanaa päivää sinulle! 


Lue myös:


6 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitit! Selkeyttä tarvii väliin puutarhurikin kun kasvien parissa puuhailee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Uskon, että kasvien kanssa voi välillä mennä pää pyörälle, kun on niin paljon kaikkia ihania vaihtoehtoja! T. Omasta puutarhasta haaveileva

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus! Olen samojen asioiden äärellä ollut tässä kevään korvilla itsekin. Etsiskelen vielä oikeaa suuntaa lähteä tekemään pientä karsimistyötä, mutta on hienoa kuulla ja lukea, etten ole yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et todellakaan ole yksin! Tuntuu, että todella moni pohdiskelee nyt juuri näitä samoja asioita. Suunta varmasti löytyy pikkuhiljaa kun miettii, mitä asioita haluaa elämässään säilyttää. :)

      Poista
  3. Tavaroiden karsiminen käy oikeasti työstä, varsinkin kun sen tekee ns. oikein, eikä vain dumppaa kaikkea roskikseen. Mutta se karsimisen tuoma selkeys on sen kaiken arvoista! Kotona tuntuu jotenkin ilma kiertävän paremmin ja on helpompi hengittää, kun ylimääräinen tavara ei ole tukkeena. Koti pysyy myös siistimpänä, kun turha tavara ei seilaa tasolta toiselle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri! Meillä on kyllä vieläkin ihan liikaa tavaraa näihin neliöihin nähden eikä ilma kierrä ihan niin hyvin kuin haluaisin. Mutta, tästä on hyvä jatkaa ja pohtia vielä kertaalleen, tarvitsemmeko kaikkea tätä materiaa oikeasti. Suunta on kuitenkin oikea.

      Poista