Postikorttimaisemia Turusta

On se tuo Turku vaan kaunis sumuisena aamunakin. Tai ehkä etenkin silloin? Kuten aiemmin kerroinkin, vietin kuun alussa yhden aamun kävellen kyseisessä kaupungissa ympäriinsä ja kuvaten sitä, mitä vastaan tuli. Hotellilta lähtiessäni minulla ei ollut kuvien suhteen mitään suuria odotuksia, en nimittäin koe olevani parhaimmillani kameran kanssa kaupunkiympäristössä. En todellakaan ole mikään kaupunki- tai katukuvaaja. Mutta hiljaa heräävä, sumuinen Aurajoen varsi yllättäen herätti inspiraationi toden teolla! Ainakin itse tykkään näiden kuvien vähän hämyisestä tunnelmasta paljon.

Tuo yllä oleva kuva aamukävelyllä olevasta pariskunnasta on ehkä paras katukuva, jonka olen ikinä ottanut. Paljonhan niitä ei olekaan ehtinyt kertyä, mutta silti... Tunnelma on vain jotenkin kohdillaan. Kiitos vaan joutsenpariskunnalle, joka taisi herättää heidän huomionsa.

Narsissien koristama silta näytti upealta! Tuli keväinen olo.

Edellisen kerran olin käynyt Turussa vuonna 2011, kun se oli Euroopan kulttuuripääkaupunki ja me kymenlaaksolaiset karautimme sinne "kulttuurijunalla". Ja sitä ennen varmaankin ollessani vielä aika pieni. Toivottavasti ihan kovin montaa vuotta ei kulu aikaa seuraavaan kertaan, sen verran nimittäin ehdin ihastua jo tässäkin ajassa!

"Hyvin säilynyt"

Minulla oli viime tiistaina syntymäpäivät, ja täytin ruhtinaalliset 17 vuotta! Öö, ei kun siis 27. Viime viikonloppuna tuli vain eteen tilanne, jossa minua luultiin 16-vuotiaaksi... Kuvittele! Kun kerroin oikean ikäni, tämä kyseinen henkilö katsoi minua silmät pyöreinä eikä meinannut uskoa kuulemaansa. Olen kuulemma hyvin säilynyt. Mutta eipä tästä ole montaakaan vuotta aikaa, kun pääkaupunkiseudulla bussilippua ostaessani minulta useammankin kerran kysyttiin, että tuleeko lastenlippu. Luonto ei antanut periksi huijaamiselle, vaikka halvemmalla olisin päässyt.

Pitäisikö sitten ottaa kohteliaisuutena se, että näytän ilmeisesti teini-ikäiseltä? Pitäisiköhän ehdottaa, että Vuosia nuoremmaksi -ohjelmasta tehtäisiin Vuosia vanhemmaksi - versio? En tiedä, minusta tuo oli vain huvittava tilanne, enkä ottanut nokkiini. Keskustelin asiasta ystäväni kanssa ja olimme molemmat sitä mieltä, että nykynuorten ikää on todella vaikea arvioida. Ja minusta ihmisten ikää ylipäätään on hankala päätellä.

Mitään ikäkriisiä en ole vielä itselläni havainnut. Ehkä silloin lukioikäisenä ajattelin, että kymmenen vuoden päästä kaikki olisi jo niin sanotusti selvää. No ei todellakaan ole. Mutta se on mielestäni ihan ok, ainakin vielä. Olisihan se todella kätevää, jos tietäisin mitä haluan elämässäni konkreettisesti tehdä, sitä en kiellä. Tiedän kuitenkin sen verran, etten halua vain suorittaa elämää ja tehdä asioita vain siksi, että pitäisi. Elämä ja suorittaminen samassa lauseessa kuulostavat aika ahdistavilta muutenkin. Kuka sen on keksinyt, että tänne on tultu suorittamaan? Suoritetaan arkea, töitä, harrastuksia, jopa omaa itseä. Jos jotain olen tämän 27 vuoden aikana oppinut niin sen, että tuollainen tie päättyy umpikujaan ennemmin tai myöhemmin. Se ei voi olla kaiken tämän tarkoitus.

Mielestäni elämän kuuluu olla kivaa. Aina se ei tietenkään sitä ole, mutta lähtökohtaisesti. Miksi emme nauttisi siitä ajasta, jonka saamme täällä tässä muodossa viettää, ainaisten valitusten ja suorittamisen sijaan?

Hmm, tämän piti olla kevyt synttäripostaus ja lopulta päädyin pohtimaan elämän tarkoitusta... No, näin käy joskus kun antaa ajatusten ja näppäimistön viedä! Toivon tältä tulevalta vuodelta paljon kauniita, hauskoja hetkiä, rauhaa ja rakkautta. Siinäpä ne tärkeimmät. ♥

Vuoden nuori kuvaaja 2017

"Huh huh, olipahan viikonloppu!" ajattelin viime sunnuntaina kotiin päästessäni. Suomen kameraseurojen liiton vuosinäyttelyn avaiset pidettiin lauantaina 1.4 Turun pääkirjastossa. Muutamia viikkoja sitten julkistettiin näyttelyyn läpi menneet teokset, ja suureksi ilokseni minulta oli valittu kolme teosta mukaan: yksi viiden kuvan sarja ja kaksi muuta kuvaa. Jo se tuntui hienolta. Mutta mikä vielä uskomattomampaa, saisin sarjani ansiosta myös kunniakirjan ja Vuoden nuoren kuvaajan tittelin..! Ensimmäinen ajatus oli, että tässä on oltava jokin virhe. Sitten alkoi onnitteluja tulla oman seurani Kamera-73 Kuusankoski ry:n facebook-sivuille. Muutkin olivat siis asian huomanneet. Viimeistään näyttelyn avajaisissa nimeni sanottaessa konkretisoitui se, ettei kyseessä ole aprillipila. ;)

Avajaiset kuluivat mukavissa tunnelmissa. Ihmisiä oli tullut paikalle sen verran, että vähän sai puikkelehtia, jos halusi kaikki vedokset päästä näkemään. Omat kuvani ovat esillä digitaalisessa muodossa, ja onnistuin jopa kerran näkemään ne kaikki näytöllä. Kaikkia muiden digikuvia en ehtinyt valitettavasti nähdä, mutta onneksi osa löytyy ihan paperisesta näyttelyjulkaisusta myös. Upeita kuvia!

Kuva: Kamera73 Mika Hasu

Vasemmalta: Jukka Kosonen, Tapio Karjalainen, minä, Esa Rosqvist ja Kari Tolonen. Korjatkaa jos joku nimi meni väärin! Kuva: Jarmo Vähä-Ettala

Kuva: Kamera73 Mika Hasu

Avajaisten jälkeen vietin hetken hengähdystauon hotellilla, kunnes oli aika siirtyä katsomaan ammattikuvaaja ja ammattiluontokuvaaja Jaana Kotamäen valokuvaesitystä Taidetta luonnosta. Ei tarvine mainita, että aihe kuulosti minusta erityisen kiinnostavalta..! En ollut hänen kuviaan kovin paljon nähnyt aiemmin, joten odotin esitystä mielenkiinnolla. Täytyy sanoa, että Jaana ottaa aivan upeita luontokuvia. Huomasin kuvia katsoessani ja juttuja kuunnellessani, että ajattelen monesta asiasta aika samalla tavalla. Inspiroiva esitys.

Syömiset olivat jääneet päivän aikana aika vähiin, joten tässä vaiheessa ei yhtään haitannut, että illallisaika alkoi lähestyä. Sokos Hotel Hamburger Börsin YläBörsin Jugendsali tarjosi hyvin maistuvalle ruoalle hienot puitteet. Jälkiruokana tarjottu lakritsiparfait oli varmasti paras jälkiruoka vähään aikaan. Ruoan lisäksi oli tarjolla myös huumoria, jonka myötä saimme turkulaisuuskoulutuksen – jotta me ulkopaikkakuntalaiset osaisimme vähän käyttäytyä... ;) Tunnelma ja keskustelut olivat sen verran hyviä, että lopulta lähdimme paikalta viimeisinä.

Puolen yön maissa olinkin jo ihan valmis käymään nukkumaan. Lisäksi halusin herätä ajoissa aamupalalle, jotta ehtisin tehdä oman kuvakävelyn aamuisessa Turussa. Niitä kuvia laitan sitten myöhemmin, ettei tämä postaus veny kilometrin mittaiseksi. Mutta täytyy sanoa, että oli hieno ja hauska reissu, erityiskiitos seuralle sen mahdollistamisesta! Ja kiitos vuosinäyttelyn tuomareille saamastani tunnustuksesta – alkujärkytyksestä huolimatta olen erittäin otettu Vuoden nuoren kuvaajan tittelistä! Arvostan tätä paljon. :)

Lopuksi vielä se tärkein, eli näyttelyyn hyväksytyt kuvani. Tässä on ensimmäiseksi kuvasarja Hiljaisuus. Kuvat on otettu synnyinseudultani Haminasta muutaman kilometrin päässä keskustasta.

Seuraavaksi vähän jääkukkia olohuoneemme ikkunasta. Jää:

Ja viimeiseksi yksi omista suosikkikuvistani, joka ei valitettavasti päässyt paperiseen näyttelyjulkaisuun asti. Tämänkin  Unimaailma-kuvan ympärille olisin voinut rakentaa sarjan, mutta senhän tein jo viime vuoden puolella täällä blogissa.

Tästä on hyvä jatkaa!