"Ole vain oma itsesi" on lausahdus, jonka varmasti jokainen on joskus kuullut. Kuulostaa kovin yksinkertaiselta, mutta uskallan väittää, ettei se ole. Ensin olisi nimittäin tiedettävä, millainen sitä oikeastaan onkaan. Tiedätkö sinä, kuka olet? Tiedät nimesi, missä asut ja mitä teet päivisin, mutta kuinka paljon nämä asiat lopulta kertovat siitä, millainen tunnet sisimmässäsi olevasi? Olet ehkä oppinut itsekin ajattelemaan, että tällainen olen, koska teet mitä teet ja asut ympäristössä, jossa asut. Todellisuudessa olet saattanut vain ajautua kyseisten asioiden pariin sen kummemmin miettimättä, ja omaksunut ne osaksi itseäsi ja arkeasi.
Olen ollut viime aikoina paljon ajatuksissani. Istunut ja ollut niiden kanssa, kirjoittanutkin. Tapaan sanoa, ettei minulla ole hajuakaan siitä, mitä haluaisin tehdä elämässäni. Siitä on vähän kuin tullut osa identiteettiä, päättämättömyydestä. Olenko siis oma itseni kun sanon, etten tiedä? Että olen päättämätön? Se ei ainakaan tunnu oikealta. Tunnen itseni hyvin ainakin periaatteessa, mutta olen alkanut huomaamaan, etten ehkä olekaan kaikkia niitä asioita, joita olen turtunut ajattelemaan olevani.
Sinulle on ehkä vahvasti kerrottu muiden taholta, millainen olet, ja olet alkanut uskomaan siihen. Tai ihmiset näkevät sinut edelleen sellaisena, jollainen joskus olit, ja he käyttäytyvät sinua kohtaan edelleen sen mukaisesti. Paine olla totutunlainen on kuitenkin omiaan peittämään omat toiveemme ja halumme, oman persoonamme. Siksi tästä paineesta, jota miellyttämiseksi ja itsensä alentamiseksikin kutsutaan, olisi hyvä opetella päästämään irti.
Ajattelen, että suurin palvelus, jonka voimme itsellemme tehdä, on elää omasta voimasta ja totuudesta käsin. Se edellyttää itsensä syvempää tuntemista sekä avoimuutta omaa sisäistä viisautta kohtaan. Kaikki vastaukset, joita niin kovasti etsimme ulkopuolelta, ovat jo olemassa meissä itsessämme. Näitä vastauksia haluan oppia kuulemaan yhä paremmin.
Lue myös:
Kuvat: Satu
