sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Suon tuoksua Valkmusassa





















Vuosi sitten Suomen luonnon päivänä kävimme Valkmusan kansallispuistossa ensimmäistä kertaa. Viime viikonloppuna teki kovasti mieli lähteä luontoon, ja kohteeksi valikoitui Valkmusa. Päivästä tuli lämmin ja aurinkoinen, joten parkkipaikka oli aivan täynnä. Toisaalta ihanaa, että ihmiset lähtevät luontoon, toisaalta sitä vain haluaisi olla siellä yksin. Ymmärrän toki, että viikonloppuna pienessä kansallispuistossa se on aika lailla sula mahdottomuus. Vaikka ihmisiä tulikin vastaan monia, sai Simonsaaren rengasreitillä hetkittäin rauhassakin olla, ja kirjata muutamat geokätköt löydetyiksi. Tällä kertaa kiersimme reitin vastapäivään, sillä kaikki näyttää aina erilaiselta toisinpäin, niin kuin joskus ala-asteella läheisestä metsäpolustakin kaverin kanssa totesimme.

Suopursujen tuoksu oli huumaava, ja valo maalasi kauniita varjoja pitkospuille. Aivan kuten viime kerralla, myös yksi sisilisko näyttäytyi – tämän häntä tosin oli katkennut. Vasta tänään huomasin, että yhden kuvan kulmaan oli eksynyt yksi koiran kuonokin. Ei ihme, sillä koiria siellä näkyi useita.

Haaveilen edelleen Valkmusan sumuisista, aamukasteisista auringonnousuista. Ehkä sekin haave joskus toteutuu!

Ihanaa syyskuun alkua.♥

2 kommenttia:

  1. Teille osuikin todella kaunis sää, kun taas itse päivää myöhemmin kuljin reitin erittäin pilvisessä säässä - ei siis näkynyt sisiliskoja! :D Tosi kivoja kuvia ja se suopursun tuoksu oli todellakin mielettömän vahva vielä tähän aikaan vuodesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä oli yllättävän lämmin keli, sama juttu kun vuosi sitten käytiin! Kiitos :) Mukavaa loppuviikkoa!

      Poista