Kerroin pari päivää sitten kotona yhdestä bussipysäkkitutustani, jonka kanssa olemme kuluneen vuoden aikana vaihtaneet ajatuksen jos toisenkin. Hänellä oli viimeinen työpäivä edessä, jonka jälkeen alkaisi ansaitut eläkepäivät. Mietin ääneen, että kenenkäs kanssa mie nyt aamuisin puhun bussipysäkillä, kun melkeinpä ketkään muut eivät siellä sano mitään. Niin miulle sitten todettin, että "siulla kyllä on noita kaikkia vanhempia kavereita".
Aloin oikein miettiä, että ai on vai. Ja kieltämättä tulikin sitten mieleen useampikin henkilö. Jotenkin en vain tule miettineeksi heidän ikäänsä. Jos tulee jonkun kanssa hyvin juttuun, ei liene väliä sillä, onko ikäeroa yhtään, 20 vai 75 vuotta. True story. Olin nuorempana kesätöissä vanhusten parissa, ja erään naisen kanssa tulimme niin hyvin toimeen, että menin vielä myöhemmin käymään hänen 95-vuotispäivillään. Toisena kesänä palvelutalossa opettelin yhden ehkä kahdeksankymppisen naisen kanssa aina saksaa, ja valmistuessani ylioppilaaksi sain häneltä ruusun lahjaksi. Ihana ele, jota en ollut odottanut.
Ehkä olen vähän tällainen vanha sielu. Mutta sitten toisaalta, ei minulle tuota ongelmaa löytää samanhenkisiä ihmisiä nuoremmistakaan. Ajattelen, ettei väliä ole niinkään numeroilla, vaan sillä, mitä löytyy sisältä.
Sitä paitsi; kun viettää aikaa tai vaihtaa ajatuksia eri ikäisten ihmisten kanssa, voi vaikka oppia jotain. Itsestään, tai elämästä yleensä.
Kaunista päivää sinulle! Ihanaa, että eksyit tänne, olit sitten minkä ikäinen tahansa. ;)
Sitä paitsi; kun viettää aikaa tai vaihtaa ajatuksia eri ikäisten ihmisten kanssa, voi vaikka oppia jotain. Itsestään, tai elämästä yleensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti