Rääkkylän kaunis puukirkko ja ystävälliset ihmiset

Ehdittiinpä tehdä mökillä ollessa muutakin, kuin mitä kerroin edellisessä postauksessa. En ole kovinkaan uskonnollinen ihminen sanan perinteisessä merkityksessä, mutta kauniit vanhat rakennukset ja kulttuuri kiinnostavat kuitenkin. Muistelin, etten ollut aiemmin tutkinut lähempää Rääkkylän vuonna 1851 valmistunutta, kylän korkeimmalle kohdalle rakennettua puukirkkoa, joten nyt oli sen aika.

Ensimmäisen kerran kun ajattelimme mennä kirkkoa katsomaan, siellä olikin menossa aika ison näköiset häät, joten jätimme väliin. Seuraavana päivänä kävimme uudestaan ottamassa kuvia ulkoapäin, sillä kirkko oli kiinni. Lapussa kuitenkin luki, että se olisi auki maanantaina. Ja kolmas kerta toden sanoi, vaikka huonolta ensin näyttikin; lappu oli kadonnut ja ovet kiinni. Eräs ystävällinen nainen kuitenkin huomasi meidät ja tuli varta vasten avaamaan ovet. Kuulemma olivatkin aikoneet alkaa pitämään kirkkoa sillä viikolla auki. Niin kuin ystäväni eilen sanoi, tällainen on niitä pienen kylän iloja! Samalla reissulla nimittäin pääsimme myös sisään Onnen kauppaan, joka ei vielä kesäkuussa ollut maanantaisin auki. Henkilökuntaa kuitenkin sattui olemaan paikalla, ja äitikin sai hankittua havittelemansa Kihaus-paidat. Tähän väliin vielä maksamaton mainos: Kihaus Folk -kansanmusiikkitapahtuma on nyt tulevana viikonloppuna, menkää kaikki sinne! Toissavuonna kävin pitkästä aikaa sitten lapsuuden kesien, ja Anssi Kela laittoi kehnohkosta kelistä huolimatta hyvät bileet pystyyn, muita artisteja ja yhtyeitä unohtamatta! Tänä vuonna siellä näyttäisi olevan ainakin Paleface, mielenkiintoista..

Sitten täytyy vielä mainita, että ei meillä täällä Kymenlaaksossa tuntemattomat ihmiset juuri kaduilla tervehdi, mutta sellaisenkin ihmeen Rääkkylässä koimme. Jos joku rääkkyläläinen tämän lukee, niin jatkakaa samaan malliin!

Seuraavaksi muutamia kuvia sisältä. Valitettavasti en omista vielä laajempaa objektiivia, joten tuota heti alla olevaa puhelimella otettua kuvaa lukuunottamatta kuvat ovat enemmän yksityiskohtia. Mutta ehkäpä näistä jonkinlaisen käsityksen saa, miltä siellä näyttää.

Kirkon pihamaalta löytyy sankarihaustausmaa. Hiljaiseksi veti, kun katsoi kivissä olevia synnyin- ja kuolinvuosia. Kyllä on ihmiskuntaa vallinnut suuri typeryys, ja maailmalla vallitsee vieläkin. Joitakin asioita ei vaan pysty pieni ihmismieli ymmärtämään, ja sota on sellainen. Kuinkahan saisimme taiottua rauhan tälle pallolle?

Tuntuu siltä, että tämä postaus meni nyt vähän tunnelmasta toiseen. Kaikesta huolimatta oli kiva nähdä, minkälaisessa kirkossa omaakin sukua on aikoinaan käynyt!