Heisanharjun luontopolulla

Viime sunnuntaina päätimme lähteä luontoretkelle meille ennestään tuntemattomaan paikkaan, Heisanharjun luontopolulle. Polku sijaitsee Kouvolan pohjoisosassa ja kulkee pitkittäisharjujen päällä järvien ympäröimänä. Osa alueesta on luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu.

Luontopolku on 2,9 kilometriä pitkä, eli kyseessä on hyvin pieneksi päiväretkeksi soveltuva reitti. Etenkin lapsiperheet (ja ketkä tahansa tietenkin!) varmasti arvostavat taukopaikkaa, josta löytyy yksi avoin ja yksi varauskota, kaivo, puucee ja laituri. Täytyy sanoa, että taidettiin itse vahingossa vähän oikaista, niin jäi osa reitistä näkemättä.. No jäipähän jotain ensi kertaan! Vasta nyt tajusin katsoa, että siellä olisi ilmeisesti ollut geokätköjäkin. Tänä vuonna ei ole tullut etsittyä vielä yhtäkään, pakko korjata asia jossain vaiheessa.

Luontopolun varrelta löytyi todella paljon suopursuja. Tiesitkö, että suopursu kuuluu alppiruusujen sukuun? Taisin lukea tämän tiedon viime vuonna jostakin Haagan alppiruusupuiston kyltistä. Ja tosiaan kun tarkemmin katsoo, sehän on kuin miniversio alppiruurusta.

Vaikka polku onkin helppokulkuinen, niin kuten kuvista näkyy paikoitellen se ei ole täysin esteetön, vaan jalkoihinsakin saa katsoa.

Meidän lisäksemme näimme polulla vain yhden toisen seurueen. Järvien rannoilla oli tosin jonkin verran kesämökkejä. Itseäni ei kyllä haitannut ollenkaan se, että saimme olla, katsella ja kuunnella rauhassa metsän ääniä. Niin, mikäli ei oteta huomioon sitä, että miljoonat hyttyset halusivat syödä minut lounaaksi melko hyvin siinä onnistuen. Siksi kuljimmekin melkein koko ajan huput päässä.

Ylläolevassa kuvassa näkyy hieman taukopaikkaa. Paikka on siistissä kunnossa, ja puuceessäkin oli paperia -tärkeä tieto vai mitä. ;) Kaivokin piti tietysti testata, ja kyllä sieltä vettä tulee.

Mustikan varpuja katsellessa mietin, kuinka mittavan marjasadon tuolta voisi poimia hyvänä marjavuonna.. Niitä varpuja nimittäin riitti.

Reitin varrelta bongasin myös tämän vuoden ensimmäiset metsätähdet, jotka ovat yksiä lempikukkiani kautta aikojen. Aina ihmettelen, miten ne pysyvät pystyssä noin kapealla ja pitkällä varrella. Metsäorvokkikin oli aika kaunis ilmestys.

Minua ei saisi päästää millekään luontopolulle kameran kanssa. Kuten huomaatte otan aina liikaa kuvia ja sitten en osaa päättää, mitä niistä julkaisisin. Ja sitten julkaisen aika monta.

Olipa virkistävää käydä välillä jossakin uudessa paikassa! Kouvola tunnetaan tietysti parhaiten Repovedestä, joka onkin upea paikka, mutta välillä voisi antaa näille pienemmillekin kohteille mahdollisuuden. Luonnon ja metsän rauhoittava voima ja positiivinen vaikutus hyvinvointiin ei riipu siitä, tallusteleeko suositussa kansallispuistossa vai pienessä lähimetsässä.

Ei kai tässä sitten muuta, kuin että menkää ihmiset metsään.<3