Starboxilaiset Lappeenrannassa

Olen blogannut Starboxissa nyt huikean pitkän ajan, peräti kaksi viikkoa. Vielä aika alussa siis ollaan, mutta hyvällä fiiliksellä on menty ja tämä tunne vain vahvistui eilen, kun olin meidän bloggaajien ensimmäisessä virallisessa tapaamisessa Lappeenrannassa. Yksi syy Starboxiin siirtymiselle olikin se, että kaipasin jonkinlaista yhteisöllisyyttä bloggaamiseen -ja tähän toiveeseen on jo tässäkin ajassa vastattu hyvin.

Kokoonnuimme kauppakeskus IsoKristiinassa neljän maissa, ja siirryimme Marks&Spenceriin kuulemaan kesän trendeistä. Kukkamekot ja pitsi pitävät pintansa edelleen (sopii minulle!), ja kuulemma myös pellavaa on nyt tullut paljon. Uskokaa tai älkää, silti eniten ihastusta taisivat herättää sukkahousut, joihin ei tule silmäpakoja! Kävin nyt ensimmäistä kertaa kyseisessä liikkeessä, ja mielikuvani siitä muuttui sen verran, että olisi kiva käydä joskus ajan kanssa katselemassa tarjontaa. 

Seuraavaksi vuorossa oli pikainen tutustuminen viereiseen Emotioniin. Muistan kun nuorempana tykkäsin viettää aikaa paikallisessa Emotionissa ja tutkiskella valikoimaa, mutta nykyisin käyn liikkeessä aika harvoin. Syynä on se, että luonnonkosmetiikkavalikoimat ovat edelleen todella pienet, tosin yksi hyllyllinen taisi Lapeenrannastakin kuitenkin löytyä. Mutta monille Emotion on varmasti kuin karkkikauppa, kuten Katariinakin kirjoitti.

Seuraavaksi Kaakon Viestinnän sisältöjohtaja Pekka Lakka jakoi vinkkejä ja ajatuksia kirjoittamisesta pitkän uran tuomalla kokemuksella. Vaikka blogini onkin pitkälti kuvapainotteinen, olen aina pitänyt kirjoittamisesta ja haluaisin siinä kehittyä. Siksi kaikki neuvot ovat tarpeen ja tervetulleita. Yksi hyvä vinkki oli se, että jos kirjoittaminen ei suju, kannattaa vaikka nukkua yön yli ja kokeilla uudestaan, kun fiilis on oikea. Ja eihän väkisin väännettyä tekstiä jaksa kukaan edes lukea, eikä blogeissa sellaiseen ole yleensä edes tarvetta. Oli myös kiva kuulla hyvää palautetta starboxilaisten kirjoituksista ja kuvista!

Pekan jälkeen Sokos Hotel Lappeen (jonka kokoustiloissa jo olimme) hotellipäällikkö Katja Pellinen kertoi meille hotellista ja esitteli muutaman huoneen. Suuntavaistoni on sen verran heikko tällaisissa paikoissa, että tuskin olisin itse löytänyt hotellista ulos, sen verran paljon sieltä löytyi huoneita ja käytäviä. Hotelli on kuitenkin ihan keskustassa ja juurikin IsoKristiinan yhteydessä, joten palvelut ovat lähellä.

Palveluista puheenollen, ilta oli jo sen verran pitkällä, että oli aika siirtyä kauppakeskuksessa sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan Trattoria Casaan. Meille oli tilattu yhteisesti jaettavaksi La Tavola Italiana, jonka herkuista jokainen sai koostaa omat annoksensa. Vastapaistettu valkosipulileipä lisukkeineen taisi olla valehtelematta kaikkien suosikki! Maistoin myös pienen palan mustekalaa, ei se ollutkaan niin kamalaa kuin olin ajatellut.

Vasta ravintolaan päästessäni tajusin, että minullahan ei ollut vielä yhtään kuvaa itsestäni koko päivältä. Pyysin Katariinaa näppäämään yhden, kiitos siis kuvasta! Oma kuvaamiseni loppui näihin alkuruokiin, kun piti keskittyä syömiseen, sillä edellisestä ruokailusta oli jo aikaa. Minä ja nälkä olemme kirjaimellisesti aika pyörryttävä yhdistelmä.

Vähän harmittaa, että viimeinen juna Kouvolaan lähti jo 20:43, jälkiruoalle ei siis ollut aikaa. Mutta siitä huolimatta päivä oli oikein onnistunut! Kaikista ihaninta oli nimenomaan saada tutustua muihin ja kuulla hauskoja tarinoita, muun muassa nenäsuihketta ja lampunvarjostimia syövästä koirasta. Mielestäni on hienoa, että joukossamme on niin monen ikäisiä ja muutenkin omanlaisia ihmisiä. Ja hienoa on sekin, kuinka sydämellä "Starboxin äidit" Emmi ja Krisse tätä kaikkea hoitavat. Olisipa ollut vielä vähän enemmän aikaa yleiseen tutustumiseen kaikkien kanssa, pitkässä ruokapöydässä on vähän vaikea huudella toiseen päähän. Vaikka tapasimme vasta ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, kuin olisimme tavanneet jo aiemminkin.

Syksyä siis odotellessa! Saa nähdä mitä silloin keksitään.