Monille erityisen herkille ihmisille termin ja selityksen löytäminen omille kokemuksille on ollut helpotus. Olen aina tuntenut olevani herkkä, joten muutama vuosi sitten aiheesta ensi kertaa kuullessani ja jonkin testinkin tehdessäni tulos ei ollut yllätys. Sain melkein täydet pisteet. Sen sijaan se oli uutta, että erityisherkkyys nähdään synnynnäisenä temperamenttipiirteenä, joka perustuu tavallista herkemmin aistivaan ja reagoivaan hermojärjestelmään. Sillä on siis biologinen perusta. Ilmiö voidaan tunnistaa myös eläinmaailmassa.
Olin siis lukenut aiheesta jonkin verran jo aiemmin, ja siksi mietinkin, voisiko tämä teos tarjota mitään uutta. Paljon siellä olikin tuttua asiaa, mutta silti luin mielenkiinnolla eteenpäin. Mielestäni kirjan parasta antia olivat luvut suojakuorista ja kuormituksesta. Herkille on ominaista suojata usein omaa itseään erilaisilla rooleilla ja käyttäytymismalleilla eri tavoin kuormittavissa tilanteissa. Tällaisia kuoria ovat esimerkiksi suorittaminen, selviytyminen, mukautuminen, huumori, analysointi, leimautuminen, vältteleminen ja vetäytyminen. Suojakuoret voivat olla hyödyllisiä, mutta pidemmän päälle ne voivat alkaa rajoittaa omana itsenä olemista, minuutta. Jos jokin kuori rajoittaa liikaa omaa elämää, sitä kannattaa lähteä purkamaan. Heiskanen antaa kirjassa ajatuksia ja vinkkejä siihen, kuinka suojakuoren voi muuttaa vahvuudeksi. Kyseessä on hidas prosessi, ja monesti suojakuoria aletaan purkaa vasta sitten, kun tulee jokin kriisi tai tilanne alkaa muuten tuntua sietämättömältä – tähän pystyn hyvin samaistumaan.
Kuormituksen tasapaino -luku käsittelee yli- ja alikuormitusta ja niiden välistä löytyvää tasapainoa kuormituksen ja levon välillä. Monet herkät haalivat itselleen liikaa ja liian pitkäkestoista tekemistä, joka voi ylikuormittaa. Samaan voi johtaa myös se, että ajattelee tai tuntee paljon, eli tekemisen ei edes tarvitse olla konkreettista. Toisaalta ihminen on voinut oppia myös alikuormitusmallin, jolloin elää passiivisemmin kuin haluaisi tai jaksaisi. Taustalta voi löytyä erilaisia pelkoja esimerkiksi epäonnistumisesta, häpeästä tai muutoksesta. Jos ylikuormitusta on kestänyt pitkään, tarvitaan sen jälkeen monesti myös pitkä alikuormitusjakso. On myös syytä muistaa, että yksi kaipaa elämäänsä enemmän kuormitusta tai lepoa kuin toinen, eli jokaisen on itse löydettävä sopiva tasapaino.
Itsestäni tuntuu, että olen elämäni aikana ehtinyt kokea nämä kaikki kuormitusmallit. Välillä olen kuormittanut itseäni liikaa ja välillä liian vähän, ja kai sitä tasapainoakin on joskus ollut. Tämän hetkisestä tilanteesta en ole edes oikein varma, ehkä se on jossain tasapainon ja lievän alikuormituksen välillä.
Kirjan viimeinen luku käsittelee herkkyyden lahjoja. Niitä on lueteltu paljon, mutta pääotsikkoina erilaisille lahjoille ovat esimerkiksi nauttimisen kyky, empatia, oikeudentaju, mielikuvitus, intuitio ja syvällisyys. Jälleen kerran pystyin samaistumaan hyvin moneen. Herkkyys todella on voimaa, ja ehkä sitä aletaan pikkuhiljaa myös laajemmassa mittakaavassa ymmärtää.
Heiskanen käsittelee teemaa helposti lähestyttävästi ja kattavasti, ja voisinkin kuvitella, että jos aihe ei ole vähääkään tuttu (tai vaikka olisikin, aina voi oppia jotain uutta), tästä kirjasta on hyvä lähteä liikkeelle. Se ei ole pelkkää herkkyyden suitsutusta vaan ottaa huomioon myös temperamenttipiirteelle ominaiset haasteet. Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti